23.05.2017 - Kissashowta!

Nyt on tauti päällä. Kissantekotauti. Eilen töistä tultuani paahdoin kahdeksaan asti ommellen ja leikaten uusia katteja ja puhkuin intoa! En saanut lähdetyksi lenkillekään ja olin vaan iloinen, kun alkoi sadella. Alibi pysyä sisällä. Mutta varmaa on, että tähän tulee loppu, tähän kissaintoiluun. Alan nyt jo olla vähän hengästynyt. Etten vain liene allerginen näillekin kateille!

Norsuja

on hauska virkata, mutta kissojen kanssa on enemmän erilaisia vaiheita. Ja joka katista tulee eri näköinen, niin tietysti norsuistakin, mutta eritoten kissoista.

Olimme töistä

tänään luontoilemassa työkaverien kanssa Björköbyssä vai Björkökö se on. Siitä onkin parikymmentä vuotta, kun vietimme siellä Sti:n ja hänen lastensa ja minä lasteni kanssa saarikauden päättäjäisiä. Se päivä on jäänyt mieleen. Menimme halkolaatikon, eväiden, uikkareiden ja romaanien kanssa puolilta päivin erääseen lahteen leiriytymään, ja viimeisen kerran uimme yöllä puoli yhdeltä ennen kuin lähdimme kotiin. Oli jo aivan pimeää, oli 31. päivä elokuuta. Huippupäivä!

Tänäänkin oli

hieno reissu samoihin maisemiin. Kiipesimme torniin, paikan nimi, vai liekö se tornin nimi oli Saltkaren. Aurinkoista oli, mutta raitista. Tunteroisen pyörimme maisemissa kunnes lähdimme katsastamaan käsityökauppaa, jonka nimi on Sommarö tai jotain, Södra Vallgrundissa. Niillä nurkilla vietettiin tyttären häät yhdeksän vuotta sitten. Iloisia muistoja.

Syömässä kävimme

Arkenissa tai jossain sen tapaisessa. Meren rannalla. Viime keväänä olimme samassa paikassa, silloin Ari oli jo kuollut.

Luin aamulla vuosi sitten kirjoittamani tekstin, löytyy täältä: https://phakkola.jurge.fi/blogi/2016/05/23/kerron-sen-kuvin/

Tuli aika ahdistunut olo lukemisesta. En tajunnut silloin ollenkaan, että Ari on kuolemaisillaan, mutta murheellinen olin ja lohdutusta vailla, kun ymmärsin, ettei hän voi hyvin. Sanoin, että saat sä lähteä, jos oot työsi tehnyt, kyllä mä pärjään. Niin hän sitten antoi itselleen luvan lähteä.

Huomenna käyn haudalla. Menen töiden jälkeen viideltä kokoukseen ja raamattuopetukseen Laivakadulle ja sehän on hautausmaan nurkilla. Vuosi tulee täyteen.

Pinkaisin hierojalle

iltapäivällä töiden jälkeen. Mikkelson löysi makeita paikkoja niskasta ja hartioista ja iski näppinsä niihin. Varasin taas uuden ajan. Aion pitää huolta itsestäni, kukapa sen muukaan tekisi.

Hierojalta jatkoin kodin kautta leskiryhmään. Meillä oli todellinen vertaistukiryhmä jälleen. Olen tosi iloinen tuosta porukasta. Naurua, ymmärrystä ja kyyneleitäkin. Mikä on tilanne kenelläkin. Tuli hyvä mieli!

Tänään on saunailta,

mutta sitä ennen ehdin vähän ommella. Lenkille voisin mennä, mutta en viitsi. Ulkoilma väsyttää. Alibi sekin: ei voi mennä ulos, kun siellä väsyy! Huomenna olemme ulkona töistä jälleen useamman tunnin, vakuuttelen itselleni, sillä nyt mieluummin ompelen.

Onko Herralle mikään mahdotonta, kysyy Jumala sanassaan, ja minä tiedän, ettei ole. Tässä luottamuksessa on turvallista jatkaa polkuani eteenpäin tietäen, että tapahtuupa minulle mitä hyvänsä, kaikki tulee Jumalan kädestä ja on minulle parasta mahdollista! Niin sinullekin, luota vain!

Iloa sinulle, arvoisa lukijani!