14.05.2017 - Äitienpäivänä

Ehkäpä tämän vuoden äitienpäivä ei ole ollut aivan yhtä ahdistava kuin aiemmin. Ylipäänsä juhlapyhät ovat meille ei-keskimääräisissä perheissä eläville aikamoisen vaikeita. Tänäänkin olen saanut itkua pidätellä toisin hetkin, vaikka eipä minulla mitään valittamista ole. Kunhan vaan sureksin.

Kävelin kirkkoon

aamulla ja lohdukseni laulelin vanhaa laulua. Sitä lauloin isälleni hänen sairasvuoteensa äärellä, kun viimeisen kerran olin häntä katsomassa. Sitä lauloin myös Arille viimeisinä lauluina ennen hänen kuolemaansa, puoli kymmenen maissa, kun hän sitten 21.50 maissa kuoli pian vuosi sitten. Isänäiti, mummu, sitä oli kuulemma laulanut aikoinaan, tiesi äitini kertoa. Siitä tiesin isäni tuntevan laulun. Näillä sanoilla minä laulan tuota laulua:

1. Kun Jeesus on omana mulla, niin kirkastuu myrskynkin sää.

Ah, riemu kun saan tykös tulla kuin pääskynen sua ylistää.

Sä kuolosta nostit ja eloon mun toit, sä tähteni mun sydänveresi soit.

Oi, Jeesus, oi, Jeesus, sä sielujen Paimen: viel` laumasi luona sä oot!

 

2. Kun kiusat mun tyrskyihin peittää, niin Jeesus käy auttamahan,

hän ristini päällensä heittää, myös ristini raskahimman.

Hän yöt tulenpatsaana hohtavi ain, käy päivisin pilvissä mua opastain.

Oi, Jeesus, oi, Jeesus, sä sielujen Paimen: viel` laumasi luona sä oot!

 

3. Mä katselen taivaalle idän, jos kointähti koittaa jo vois.

Mä kuuntelen, vaarin mä pidän, jos taivahan harput jo sois.

Niin silloin mä tahtoisin myös virittää mun virteni uuden ja ain` ylistää:

Oi, Jeesus, oi, Jeesus, sä sielujen Paimen: mua noutamaan tullut sä oot!

Piispa Risto Soramies

piti saarnan tänään ja auttoi liturgiassa sekä ehtoollisen jaossa. Lisäksi hän vastaili seurakuntalaisten kysymyksiin kirkkokahvilla. Islamin tuntijana, 40 vuotta lähetystyössä olleena hän sanoi, että yksi hyvä asia islamin uskonopetuksessa on se, että islam ei lupaa pelastusvarmuutta. Se on oikein, sillä sitä se ei voi luvata.

Mihin sitten perustuu

kristinuskon pelastusvarmuus? Se perustuu Jumalan tekoihin, ei vain sanoihin. Kun Jumala kehotti israelilaisia Egyptissä sivelemään karitsanverellä ovenpielet, että esikoisten surmaaja kulkisi ohi, jokaisen perheen esikoinen säästyi, jos näin toimittiin, olipa esikoinen kunnon mies tai sitten hulttio. Esikoisen kunnollisuudella tai kunnottomuudella ei ollut mitään merkitystä. Sillä vain oli, että Jumala käski ja se uskossa toteutettiin. Saarnan voi kuunnella osoitteessa www.lhpk.fi/saarnat

Jumala käski

katsoa vaskikäärmeeseen autiomaassa. Jokainen, jota käärme oli purrut ja joka uskoi ja teki niin, pelastui eikä kuollut. Kuten karitsa, myös käärme, oli Jeesuksen esikuva. Jumala lähetti Poikansa, niin ettei yksikään joka häneen uskoo, joudu kadotukseen vaan pelastuu. Häneen katsomalla me pelastumme. Uskomalla me pelastumme. Omilla teoillamme me emme saavuta taivasta.

Löysin hyllystäni

Valtosen vanhan kirjan. Sitä olen sohvaillessani lueskellut. Olen myös lukenut kahdelta lapseltani saamani äitienpäiväkirjeet, joita olin toivonut. Olen syönyt ja juonut kahvia. Pian lähden tekemään kierroksen tyttären ja pojan perheessä. Sitten onkin jo ilta ja saa mennä nukkumaan ja taas uuteen työviikkoon, jos Jumala uuden päivän suo.

Orvokit hain eilen ja istutin niitä naapurin lasten kanssa. Haimme myös naapurin avustuksella pihakalusteet ulos. Ehkä pian pääsen juomaan iltapäiväkahveja ulos. Mutta vielä ei ole ollut tarpeeksi lämmintä.

Voi hyvin, arvoisa lukijani. Jumalan sana olkoon rohkaisemassa minua ja sinua:

Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi.
Tunne hänet kaikilla teilläsi, niin hän sinun polkusi tasoittaa. -Snl 3:5,6