12.05.2017 - Kirkasta, mutta kylmää!

Kirkasta, oi Kristus, meille -virsi alkoi soida sinä aamuna mielessäni, kun olin aamulenkillä. Samana aamuna syntyi neljäs lapsenlapseni, jo toinen Arin kuoleman jälkeen. Aika rientää, elämä jatkuu - lapsissa sen näemme!

Tuossa virressä

on sanottu kristinuskon sisältö. Me olemme eksyneitä lampaita, me emme osaa kotiin, me tarvitsemme apua itsemme ulkopuolelta. Ja Jumala on sen avun lähettänyt antamalla Jeesuksen, joka on näyttänyt tien kotiin - hän itse on se tie. Uskomalla ja nojaamalla häneen koko painollamme olemme turvassa ja saamme omistaa kaiken, mitä Jeesuskin omistaa ja olla Isän lapsia, jotka ovat matkalla kotiin. Virsi on 301:

 

1.
Kirkasta, oi Kristus, meille
ristinuhri Golgatan,
josta meille langenneille
loistaa sydän Jumalan.
Uskon silmä kiinnitä
aina kohti ristiä.

2.
Synkeys nyt hajoaapi,
yöstä päivä valkenee.
Kun näin Jeesus voiton saapi,
taivas meille aukenee.
Herra Jeesus verellään
rauhan tuotti ristillään.

3.
Eksynyttä lammastansa
hän on aina säälinyt,
tuonut laumaan armossansa,
siinä sitä kärsinyt.
Uskon, että käydä saan
kasvojansa katsomaan.

4. Ei siis alla kiusausten epäillä nyt tarvitse, eikä tiellä huokausten epätoivo vallitse, kun on täysi sovitus, sielun turva, pelastus. 5. Niinpä uskon silmä kantaa yli matkan myrskyisen. Katsellessa rauhan rantaa kaipuu täyttää sydämen. Saavu kohta, määränpää, silloin tyyntyy myrskysää. 6. Jeesus, sinun alkamasi usko on ja kilvoitus. Myös on sinun hallussasi matkan päässä vapahdus. Silloin minut uupuneen noudat kotiin taivaaseen.

Gustaf Skinnari 1893. Uud. Wäinö Havas virsikirjaan 1938.

Hyvää ja siunattua

viikonloppua, arvoisa lukijani! Nyt oli saatava tämä virsi kajahtamaan ilmoille ja lähdettävä Vestikseen perhekahvilaan pitämään muskaria lapsosille. Mitä enemmän näitä lauluhetkiä olen pitänyt, sitä enemmän nautin niistä!