02.05.2017 - Keväthän nyt on!

Sain roppakaupalla rukousvastauksia tänään! Eilisiltana nyhdin hiuksiani yrittäessäni luoda pdf-tiedostoja ja jatkoin aamulla hampaiden kirskuttelua. Yön ajan olin kirskuttelematta, sillä käytän purukiskoa - mikä näyttää tosiaan olevan tarpeen! Tytär neuvoi, minkä kykeni puhelimen toisessa päässä. Kauan ei mennyt, kun luovutin: en jaksa, olkoon - aivokapasiteettini ei riitä tämän hökötyksen selättämiseen! Tytär lohdutteli, että kyllä asia hoituu.

Ja niin hoituikin!

Tänään minulle soitettiin sekä TE-keskuksesta että ammattiliitosta, joihin olin laittanut postia. Molemmissa oli mitä ystävällisin ihminen neuvomassa ja niinpä asiat lienevät nyt tolallaan. Hermoni saanevat levätä hetken! Tietokoneottelut ovat totinen koettelemus amatöörille.

Koettelemuksista puheen ollen

kävimme Kreikassa Meteorassa, joka on uskomaton kivinyppyläkylä, taivasta hipovia kivipaaseja Kalambakassa. Ohessa valokuva ostamastani taulusta. Meteora lienee syntynyt siten, että joen vesi on huuhtonut kiviluolastoa ja merikin siinä kai lie lähistöllä loiskinut. Lopulta nuo eriskummalliset paadet ovat jääneet nököttämään pystyyn. Niiden päälle ovat munkit rakentaneet luostareita, niitä lienee alunperin ollut 26 tai niillä main. Miten lienevät kavunneet yläilmoihin ensimmäiset munkit? Nyttemmin nunnaluostareita on kaksi, munkkien omien lukumäärää en muista.

Vasta 1930-luvulla

Meteoralle on rakennettu tie. Sitä ennen munkit ovat hinailleet toisiaan ylös alas köysistä tehdyn verkon varassa vinssillä. Tuskin kovin usein on ulkomaailmaan lähdetty! Miten ihmeessä upeat luostarit on voitu rakentaa? No, aikaa on ollut!

Koettelemus

tuli mieleeni siinä vaiheessa, kun erääseen hylättyyn luostariin oli jossain vaiheessa muuttanut yksi nunna. Hän oli viihtynyt paikassa yksikseen parikymmentä vuotta, kunnes seuraksi tuli toinen. Joku pappi jostain kävi pitämässä jumalanpalveluksen kai silloin tällöin. Minusta oma elämäni tuntuu lastenleikiltä sen rinnalla, että joutuisin viettämään 20 vuotta yksin jossain kivitalossa kiven huipulla! No, ehkäpä se nunna on raastanut hiuksiaan kuten minäkin muutamia vuosikymmeniä omissa koettelemuksissani.

Eilisiltana

innostuin sittenkin pesemään loputkin ikkunat. Plimputin naapurin ovikelloa ja sain ikkunanavaajan ihan omakseni, kiitos kovasti! Tietysti olinkin sitten vastaavasti väsynyt, jopa niin, että heräsin viideltä aamulla. Se tosin saattoi johtua kuuden maissa juomastani kahvista. Ehkä ylikierroksia on vielä matkan jälkeen. Monenlaista ajateltavaa.

Töiden jälkeen

köpöttelin kauppaan ostamaan kesäfarkkuja. Tulin sieltä kävelykenkien kanssa! Olen sangen tyytyväinen ostokseeni, sillä en uskonut kenkiä löytäväni, vaikka olinkin aikonut sellaiset hankkia. Kotona olen treenannut kävelemistä niillä. Niistä tulee kirkkokengät. Ehkä käytän niitä muuallakin. Housunosto saa odottaa, kesäkin odotuttaa itseään.

Ostin myös

kaurajauhoja ja sokerijuurikashiutaleita. Jos joku ei tiedä, mitä jälkimmäiset ovat, niin voin kertoa, että ne ovat kuitua, näyttävät ja maistuvat sahajauhoilta. Mutta jos niitä liottaa vedessä kaurahiutaleiden kanssa ja nauttii jugurtin ja rusinoiden kanssa, niin ne eivät maistu miltään. Puurossa ne maistuvat tikkuisilta, joten syön niitä aina edellä mainitulla tavalla. Ne ovat suolistolle oikein terveellisiä ja jopa laihduttavat. Muistutan taas, hyvä lukijani, sinua ruumiinavauksesta, jossa vainajan suolistossa oli 20 kg tavaraa - hän tuskin oli käyttänyt sokerijuurikashiutaleita! Ei mikään terveellinen tilanne, joskin tuossa vaiheessa saman tekevää.

Jotta voisimme hyvin, suoliston toiminta on mitä oleellisin osa terveyttämme, joten kipin, kapin SOKERIJUURIKASHIUTALEITA ostamaan - löytyy tavaratalojen jauho- tai siemenosastolta.

Tänä aamuna

lähdin lenkille, oli aikaa, kun heräsin kukon kanssa yhtä aikaa, kuten jo kerroin. Tai ehkä kukko nousi sittenkin aiemmin, mene ja tiedä, kun emme tavanneet toisiamme.

Matkalla soi mielessäni seuraava virsi. Ihmettelin, kun en löytänyt sitä virsikirjahaulla, mutta minähän olinkin laulanut sitä vanhoilla sanoilla! Se löytyi sentään Herättäjäyhdistyksen virsistä ja lauluista netin sivulta. Sanat ovat vakavat ja ajankohtaiset. Ei ihme, että virren sanat on nyttemmin muutettu, sillä "sun sanas vielä on muuttumaton", sanotaan 3. säkeessä. Nythän Jumalan sana on monin osin hylätty. Mutta Jumalan sana on siitä huolimatta sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Se ei muutu :

186

1. Ilmoita, Herra, sun kunnias, voimas,
tulla jo sun valtakuntasi suo.
Johdata kansamme armosi tuntoon,
sun pyhä pelkosi mielihin luo.
Siunaustas me nyt pyydämme sulta,
anna sä meille sun Henkesi tulta.

2. Työs ala, Herra, ja päätä se itse,
vaivatut sielumme virvoittaen.
Hengelläs saata sä kaikille julki
sun valtakuntasi voimallinen.
Muista, oi Jeesus, ja armahda meitä,
ethän sä syntistä luotasi heitä.

3. Uskossa heikkoja, auta sä, Jeesus,
turvassa turvaton luonasi on,
taas olet antanut autuuden päivän,
sun sanas vielä on muuttumaton.
Hengelläs virvoita, Jeesus, sä meitä,
ansios vaatteella riisutut peitä.

4. Meitä kun polttavi auringon helle,
murhe ja kiusat kun ahdistavat,
vaivamme kaikki on tuttuja sulle,
sun sanas, armosi lohduttavat.
Kun vihamiehemme raivo on suurin,
lyödä ne kaikki sä voit perinjuurin.

5. Siionin muurit ei sortua saata,
kun peruskallio Jeesus on sen.
Rynnätä saavat nyt helvetin joukot,
sen apu Herra on voimallinen.
Vahvista, Herra, sä taistelijoita,
luopunehet sinä laumaasi voita.

Leivoin

kauraleipää. Otin ohjeen netistä ja luonnollisesti vähän muuttelin sitä. Leivässä on kaurahiutaleita ja -jauhoja sekä siemeniä. Öljyä, suolaa ja vähän sokeria sekä kuivahiivaa. Erinomaisen hyvää ja helppotekoista! Ehkä otan sitä mukaan huomisiltana virsi-iltaan viideltä - laulelemme taas luterilaisia virsiä. Seuraavaksi ryhdynkin tutkimaan, mitä virsiä harjoittelemme.

Odota Herraa, ole luja, vahva olkoon sinun sydämesi, arvoisa lukijani!