01.05.2017 - Vappusäpinää!

Kotona Nivalassa nostimme perunansiemenet aina vappuna itämään. Muutenkin vappu oli arkinen päivä, riippuen vähän, miten pitkällä kevät oli. Polvisukat sain laittaa, jos oli lämmintä ja rinttaa pelattiin Anitan ja Helinän kanssa navetan nurkalla, jos pälviä oli sen verran, että maa näkyi.

Niinpä vanhasta vapputottumuksesta olen uurastanut

tänään. Nousin virkeänä kuuden maissa ja lähdin aamulenkille. Siitä ilosta, että olen taas kotona ja sää on tutun viileä, mutta valoisa. Tein puolen tunnin lenkin ja bongailin muutaman tölkin ja pullon. Aamukahvi maistui makoisalle sen jälkeen!

Ikkunanpesu

pujahti mieleeni aamusella. Pesin makuuhuoneen ja toisen tuvan ikkunan. Innostuin ja kannoin matot ulos puolihuomaamattani. Pesin lattiat ja jätin matot tuulettumaan. Peruutin auton tallin eteen ja tyhjensin autosta sinne kertyneet tavarat: kitaran, soittimia, äitiyspakkauslaatikon (!) ja vilttejä. Nostin kesärenkaat auton perään.

Äitiyspakkauslaatikko

on upouusi, ruinasin sen tyttäreltä, joka ei sitä tarvinnut. Nyt olen lastannut sinne 60 norsua. Lisää mahtuu - keräilenkin siihen joulunlapsi-tavaraa ja sijoitan laatikon sänkyni alle.

Eilen laitoin

kreikkalaista salaattia. Siitä piti tulla yhtä herkullista kuin matkalla nauttimani, mutta täkäläinen punasipuli on huomattavasti väkevämpää kuin kreikkalainen. Liekit leiskuivat suusta, kun pistelin hyväsen annoksen salaattia eilen ja samoin tänään poskeeni. Sen jälkeen huristelin talvirenkaat alla paukkuen pojan luo. On siunattu asia, kun on tuollaisia poikia tällaisella leskiäidillä! Toinenkin poika on muuttamassa maisemiin tulevina aikoina, joten renkaan vaihtajia toivon mukaan riittää jatkossakin!

Keskipoika vaihtoi

renkaat autooni. Minä viihdytin Saarukkaa, 5kk, sillä aikaa. Tietysti lapsen äiti oli paikalla, sillä Saarukka vierastaa vielä minua. Tosin niin kauan kuin laulaa loilotin ja paukuttelin erilaisia soittimia ja muita kapistuksia samalla, tyttö oli sangen kiinnostunut, mutta laulamisellakin on rajansa. Onnistuin pitämään lasta sylissäkin kunnes hän ilmoitti, että nyt riittää ja pikaisesti laskin hänet takaisin viltille.

Joimme kahvit,

rukoilimme Isä meidän. Pian Saarukkakin sen oppii, jahka ensin alkaa puhua. Kovasti hän jo yrittää. Köröttelin kotiin. Pesin vanteet, rahtasin renkaat varastoon ja kannoin matot sisään. Pesin yhden ikkunan. Olen joko kadottanut ikkunanavaajan tai sitten minulla ei ole sitä ollutkaan. En kehdannut taas mennä naapurilta lainaamaan - on ostettava oma. Jätän loput ikkunat myöhemmäksi.

Eräs kohokohta matkalla

oli Lyydian kastepaikka. Se oli Filippin lähellä, aikoinaan kuulunut Filippiin tai kai se vieläkin kuului. Psalmissa 137 kerrotaan:

Baabelin virtain vierillä - siellä me istuimme ja itkimme, kun
Siionia muistelimme.
Pajuihin, joita siellä oli, me ripustimme kanteleemme.

Niinpä Paavalikin meni etsimään Filippissä joen varrelta sapattina mahdollisia Jumalaan uskovia ihmisiä, koska:

Paavali näki yöllä näyn: makedonialainen mies seisoi ja pyysi häntä sanoen: "Tule yli Makedoniaan ja auta meitä".-Apt 16

Eikä hän mennyt turhaan, sillä siellä oli naisia ja Lyydia, purppuranmyyjä, uskoi evankeliumin ja hänet kastettiin. Juhana selitti joen varrella olevassa "rukouspaikassa", että Paavalilla saattoi olla mielessään iso lauma miehiä, jotka odottavat häntä Makedoniassa kuullakseen evankeliumia. Sitten siellä onkin yksi nainen, joka tulee uskoon! Mutta meidän ei tule halveksia pienten alkujen päiviä, sillä pienestä purosta voi kasvaa suuri virta.

Tuo "rukouspaikka",

joen varrella oli pieni saareke, joka oli tehty kalan malliseksi. Rannalla oli penkit, joki virtasi kohisten ja Juhana joutui huutamaan saarekkeelta, että me kuulimme hänen puheensa - se oli hyvin koskettava.

Myös kirkko

joen rannalla, Lyydian kastekirkko, oli erityisen kaunis! Koko ryhmämme oli hyvin vaikuttunut sen kauneudesta, se oli itsellenikin ehkä upeinta katsottavaa. Otin joitakin kuvia, mutta eivät ne vastaa todellisuutta. Maalauksissa on käytetty kultaa.

On vappuiltapäivä,

aurinko paistaa, on kaunis, viileä päivä. Lähden vielä kävelemään, eipä tässä muutakaan tekemistä ole. Päivällä minua ei kiinnostanut mennä torille huisketta seuraamaan, en jaksa sellaista, ei huvita. Jeesus-marssikin jäi väliin. Sen sijaan olen kuunnellut muutaman saarnan ja virkannut norsuja niitä kuunnellessani.

Toivotan siunattua alkanutta toukokuuta, arvoisa lukijani!

jk. Kuvat ovat matkalta, kuten varmaan arvaatkin - paitsi salaattikuva!