19.04.2017 - Arjen pyöritystä

Pyörittääkö arki minua vai minä arkea? Mutta näin päivät kuluvat. Huominen töitä, sitten lähden tapaamaan pojan perhettä Espooseen ja pidän muutenkin kirjoituspaussia lähes vappuun asti. Sitten saat toivon mukaan, hyvä lukijani, mukavia kuvia katsottavaksesi sivuillani!

Huomenna

käyn lääkärissä ja toivon, että hän päättäisi lähettää pääni kuvaukseen. Siinä tapauksessa menen itse mukana. Minulla on todella usein päänsärkyä pään vasemmalla puolella. Onko se migreeniä vai jotain muuta? Takaraivoni myös meinaa jäätyä sangen helposti ulkosalla. En ole sen takia käynyt avannollakaan muutamaan viikkoon.

Isälläni oli altzheimerin tauti, mahtaako se tulla minullekin? Se pystytään toteamaan varhaisessa vaiheessa. Äidilleni sanottiin, ettei hän saa sitä sairautta koskaan, se näkyisi kuvissa. Komensimme äidin geriatrille viime vuonna, kun mielestämme hänen muistinsa huononi. Äitihän innostui lääkärin kehuista niin, että aloitti kutomisen uudestaan ja piristyi silmin nähden muutenkin! Sitä paitsi äiti kirjoittaa joka päivä päiväkirjaa kuten on tehnyt 60 vuotta sekä lukee sanomalehdet kannesta kanteen.

Äidin ystävä

oli ihmetellyt ja ääneenkin kauhistellut, kun äiti niin vapaasti puhui päänsä kuvaamisesta. Mitäpä salattavaa siinä on? Hyvä vaan, jos muutkin ymmärtävät hoidattaa itseään, sanoi viisas äitini. Mitä aiemmin jokin sairaus todetaan, sitä helpompi sitä on hoitaa.

Itselleni kävi myös kutsu mammografiaan, vapaaehtoinenhan se on, mutta menen viivana. Kahden vuoden välein siihen kutsutaan ja se on ilmainen. Hullua olisi olla menemättä!

Kävin kirjastossa,

palautin jotain ja lainasin lisää luettavaa. Maija Asunta-Johnstonin kirjat ovat kuluneet käsissäni, ne ovat lohdullista luettavaa. Hellsten taas toivon mukaan opastaa minua miesten maailmaan lainaamallani kirjalla. Minulla on aavistus, että miehen ajatukset ovat erilaiset kuin naisen. Mma Ramotswen taas lainasin, sillä se on kevyttä ja hilpeää ajankulua tärkeistä asioista.

Jonas Lagus kirjoittaa:

Kun kaikki palavuus, voima ja elävyys ovat poissa, ja vain synti, hajaannus ja kurjuus ovat vallalla, silloin ei saa yhtään ruveta pelkäämään, sillä Kristus elää. Hän on heikoissa väkevä, hän antaa kuolleille elämän, milloin hän sen hyväksi näkee.

Emme saa mitenkään luottaa omiin voimiimme, vaan saamme odottaa kaikkea hyvää häneltä juuri silloin, kun meillä ei ole mitään. Siten uskon taistelu edistyy pimeyden ja voimattomuuden aikoina, ja silloin saamme elämän häneltä ja elämme hänessä. Tätä apostoli tarkoittaa kirjoittaessaan: "Kun olen heikko, silloin olen väkevä." Älä siis anna nykyisten äläkä tulevaisten erottaa itseäsi Jumalan rakkaudesta, joka on Jeesuksessa Kristuksessa. -Evankeliumin ääni, s. 174

Eilen osallistuin

leskitapaamiseen toisen kerran. Vertaistukea parhaimmillaan. Uusia ajatuksia. Elämä jatkuu.

Minun kokemuksellani

kuolemasta on suuri ero sellaisen kokemukseen, joka on menettänyt puolisonsa vaikkapa muutaman vuoden sairauden jälkeen. Sellaisen ihmisen ikävä voi olla todella suuri.

Minä surin ja ikävöin ja elin toivossa Arin paranemisen suhteen vähintään 25 viimeistä vuotta. Tein syvää surutyötä toivon varassa. Kun Ari sitten kuoli, ikäväni loppui. Enää en ole ikävöinyt häntä ollenkaan. En myöskään koe itseäni hirviöksi sen takia, sillä onhan toki suremisella rajansa kuten ikävöimiselläkin. Elämäni muuttui kertaheitolla. Entiseen en voi palata enkä haluakaan. Tällä hetkellä koen olevani kuin näyttämöllä yksin ja sormi suussa.

Mutta elämänhalua 

minulla on, olen päättänyt jatkaa elämääni täysillä mikäli se minusta riippuu. En vaan vielä tiedä, miten se tapahtuu jatkossa, mutta olen jo saanut runsaasti elämänkoulua Arin kuoleman jälkeen. Jumalan johdatus on tähänkin asti ollut varma ja selvä, joten en epäile ollenkaan, etteikö hän edelleen kulje kanssani ja edelläni. Saan kulkea valmistetuissa teoissa luottaen, että hän joka on uskoni alku, on sen myös päättävä Kristuksen päivään asti.

Elina Salminen kirjoittaa runossaan:

JUURI NYT

Kun ymmärtää olevansa elämässään oikealla paikalla

juuri nyt.

Voi istahtaa alas ja hengittää hengästymättä tietäen että tulevatkin päivät asettuvat kyllä ajallaan aloilleen vaikkei niitä ollenkaan yrittäisi ahdistunein ajatuksin ohjailla. -Kirjasta Jos minä jostain alkaisin

Siunausta sinulle, arvoisa lukijani!