16.04.2017 - Totisesti ylösnousi!

Jeesus Kristus on totisesti ylösnoussut - tätä ilosanomaa olemme saaneet tänään kirkoissamme kuulla ja kuuluttaa! On kristikansan suurin juhla, pääsiäinen. Jokaisen juutalaisen piti sivellä karitsan verta ovensa pihtipieliin merkiksi Egyptissä, ja joka näin teki, välttyi kuolemalta. Karitsa piti syödä samana yönä ja seuraavana päivänä kansa pääsi lähtemään orjuudesta vapauteen.

Tänäkin päivänä

Karitsan veri on merkkinä ja erotuksena Jumalan kansan ja muiden välillä. Jolla on Jumalan Karitsan merkki sinettinä sydämessään, sen ohi tuhooja kulkee. Jeesus on Jumalan karitsa, puhdas ja viaton. Hän on antanut ruumiinsa ja verensä meidän puolestamme. Tänäänkin ehtoollisella saimme nauttia tuota ruokaa, joka antaa iankaikkisen elämän jokaiselle, joka uskoo.

Tässä on myös turvamme lopun aikana. Jeesus ravitsee jokaisen laumansa jäsenen itsellään, omalla verellään ja ruumiillaan seurakunnassa. Saamme myös kehottaa toisiamme:

- - koska meillä on "suuri pappi, Jumalan huoneen haltija",
niin käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä;
pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen;
ja valvokaamme toinen toistamme rohkaisuksi toisillemme rakkauteen ja hyviin tekoihin;
älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niinkuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän. -Hepr 10. luvusta

Eilinen päivä

oli pitkä ja hiljainen. Joskus tarvitsee sellaisiakin päiviä. Katsoin muutaman espanjankielisen ohjelman, Pokka pitää -ohjelman ja kuuntelin Raamattua. Virkkasin lisää norsuja. Tein yhden kissankin, mutta siitä tuli näätä. Pysyttelen jatkossa norsulinjalla. Tuotekehittely ei ole minun alaani. Pitkäkestoinen saman jauhaminen näköjään on.

Messussa tänään

olin iloinen. Siellä tapahtui hyviä asioita sen lisäksi, että saimme viettää jumalanpalvelusta, osallistua Sanan kuuloon, tunnustaa syntimme ja saimme synninpäästön. Kahvittelu on aina paikallaan, on mahdollisuus keskustella toisten kanssa. Minulla oli säestysvuoro, kohtalaisesti meni. Oli hyvä ilmapiiri. Jälleen muutamia vierailijoita toiselta paikkakunnalta.

Seurakunnan Mare on ihana,

hän kutsui taas minut ja Amekin syömään! Olin joulunakin hänen perheensä ruokapöydässä! Nautimme runsaan aterian ja vielä kahvit päälle. Voi olla todella kiitollinen tuollaisista ihmisistä, joilla on vielä tuollainen puoliso, joka ei äimisty, vaikka pari naista ilmestyy ruokapöytään jonon jatkoksi. Kiitos Jumalalle tuollaisista pariskunnista!

Itselle on ikävä tehdä ruokaa. Ainakin toisinaan. Ja isolle joukolle en tahdo enää muka jaksaa tehdä. Kummallinen vetelyys on tullut siinä asiassa. Nytpä saan notkua mahani vieressä loppupäivän ilman ruokahuolia.

Kävin jo lenkillä,

piti päästä ulos happea haukkaamaan. Sopivasti alkoi lunta kaunailla, tuuli on pohjoisessa, siis hyytävä sää. Mutta sää ei ole ongelma, pukeutuminen ja asenne kun on kohdallaan, niin sää on aina mitä paras! Hyvä lenkki siitä tuli, muutaman tölkin bongasin.

Olkoot pääsiäisen pyhät meille kaikille levoksi, myös sinulle, arvoisa lukijani!