09.04.2017 - Kunnallisvaalit, äänestyspäivä

Lapsuudesta muistan, että äänestyspäivä oli juhlapäivä, silloin liputettiin. Isännät ja emännät lähtivät pyhävaatteissa äänestämään lähikoululle tai missä äänestyspaikka olikin. Mukaan otettiin rahaa laitettavaksi lippaaseen, joka nykyisin on nimeltään Pieni Ele. Rahaa laittamalla kyseiseen lippaaseen voi tukea laatikon ohessa kerrottuja vammaisjärjestöjä heidän työssään. Olen huomannut yhä useamman ihmisen kulkevan ohi verrattuna aiempiin vuosiin.

Mutta tärkeintähän

tässä päivässä on se, että kukin äänioikeutettu käy antamassa äänensä, tekee kansalaisvelvollisuutensa ja pitää kiinni oikeudestaan vaikuttaa maamme asioihin. Itse olen menossa illan suussa lipasvahdiksi MS-yhdistyksen puolesta eräälle vaalipaikalle. Se on minulle ilo ja kunnia-asia kuten äänestäminenkin.

Kävin vaalikoneella pariinkin eri otteeseen ja sen antama tulos vastasi sitä, miten muutenkin olin päättänyt suuntautua äänestäessäni. Minulle tärkeää on se, että vaikuttaja on kristitty. Itseeni vaikuttaa myös se, että tunnen henkilöä, jota äänestän ja olen seurannut hänen käyttäytymistään poliittisella areenalla ja henkilökohtaisessa elämässä.

Aamulla satoi,

karahutin sen takia autolla kirkolle. Oli mukava säestää ja hauska tavata seurakuntalaisia sekä kuulla päivän tekstit ja saarna. Kirkkokahvilla juttelin nuoren vasta uskoon tulleen henkilön kanssa ja se, jos mikä, on antoisaa minulle. Vaihdoimme puhelinnumeroita ja muistan häntä kuten muitakin seurakuntalaisia rukouksin. Sekin on etuoikeus ja ilo. Olen aina saamapuolella rukousten suhteen, sillä minulla on useita uskollisia esirukoilijoita. Itseäni en pidä erityisenä rukoilijana, mutta teen sen, mihin kykenen. Vai sanoisinko: en minä, vaan Kristus minussa, kuten Raamattu asian esittää.

Otin hyllystä

Seija Uimosen kirjan, jota aloitin joulun maissa, mutta sen lukeminen keskeytyi. Uimosen tyyli on uskomattoman hersyvää huumorin kukkaa vakavistakin asioista. Nauran ääneen sitä lukiessani. Tässä jotain hänen ajatuksiaan:

"Milloinkaan ei ole ollut, etteikö olisi jotenkin ollut" - Miroslav Krleza, kroatialainen kirjailija Uimosen kirjassa. Koska aina on jotenkin ollut, menneisyyteen katsominen lisää luottamusta siihen, että jotenkin tulee olemaan tulevaisuudessakin.

- - Yhteistyössä on saattanut syntyä ongelmia siksi, että kanssaihmiset eivät osaa lukea ajatuksiani. Olen monta monituista kertaa hämmästynyt sitä, että ihmiset toimivat toisin kuin luulen. Tosin tiedostan senkin, että vielä suurempia ongelmia tulisi, jos ajatukseni olisivat kaikkien tiedossa. Jo ne kerrat, jolloin olen puhunut ajatukseni julki ennen harkintaa, ovat aiheuttaneet pahaa mieltä. Ja se on tapahtunut usein.

Olen myöntänyt itselleni tyhjyyteni ja hengellisen köyhyyteni. Olen siis elänyt ja tehnyt työtä lahjaksi ja lainaksi saaduilla välineillä. Siksi onkin mielenkiintoista, että olen kuitenkin osannut ottaa siitä kiitoksen itselleni. Siitä olen häpeissäni. -s. 28s.

Kun kaikki muu menetetään, Jeesus jää. Toimittaja teki haastattelun vanhasta norjalaisesta teologian tohtori Carl Fredrik Wislöffistä. Tämä oli silloin jo melkein kuuro ja sokea. Haastattelija onnistui kysymään häneltä, mitä hän nyt tekee kun ei voi lukea eikä juuri keskustella. Wislöff vastasi toimittajalle: "Minä keskityn nyt vain Jeesukseen." -s.31. Hän nostaa tomusta -kirjasta

Toivotan siunattua pyhäpäivän jatkoa, arvoisa lukijani!