29.03.2017 - Keskiviikkoillan huumaa

Seurakunnan hallituksen järjestäytymiskokous oli tänään. Hyvin se meni, yksimielisiä olimme ja tehtävistä sovittiin. Sen jälkeen kuulimme pastorin opetuksen Roomalaiskirjeen 5. luvusta. Siitä syntyi antoisa keskustelu, kyse on Raamatun keskeisestä sanomasta - että jokainen meistä on jumalaton ja Jumalan kirkkautta vailla. Syntisiäkin olemme, jokainen meistä. Se on lakia, joka meidän on tarpeen kuulla. Sen jälkeen maistuu evankeliumi: syntimme on sovitetty, meille kuuluu armo!

Jos ei ole sairas,

terveys on itsestään selvyys. Ei siitä juuri muista kiittää. Mutta sairauden tullen terveys on kullanarvoinen ja tavoiteltava asia. Eräälle henkilölle kerättiin kymmeniä tuhansia euroja rahaa, että hän pääsee matkustamaan ulkomaille saadakseen apua terveyteensä. Mutta raha ei auttanut. Lääkäri sanoi, että turha tulla. Tähän sairauteen ei ole hoitoa. Kuolema oli väistämätön.

Syntisairauteen

on lääke. Se on ostettu meille, kun Jeesus otti meidän sairautemme ja syntimme ja naulitsi ne ristille. Hän kuoli, että me saamme elää. Se on lääke meille jokaiselle tällä hetkellä, nauttikaamme siitä ja iloitkaamme: me olemme vapaita, sillä Jeesus osti meidät vapaiksi.

Kun itse

tulin ensi kertaa syvään synnintuntoon, olin ollut vuoden verran uskossa, mutta se oli noussut minulle hattuun. Luulin olevani parempi kuin muut. Kun sitten Jumala avasi silmäni näkemään, millainen todellisuudessa olen, se olikin tuskallista tajuta. Olin ja olen kuten Raamattu osoittaa minusta ja sinusta, hyvä lukijani:

Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan,
ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa;
kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään.
Heidän kurkkunsa on avoin hauta, kielellänsä he pettävät, kyykäärmeen myrkkyä on heidän huultensa alla;
heidän suunsa on täynnä kirousta ja katkeruutta.
Heidän jalkansa ovat nopeat vuodattamaan verta,
hävitys ja kurjuus on heidän teillänsä,
ja rauhan tietä he eivät tunne.
Ei ole Jumalan pelko heidän silmäinsä edessä. -Room 3. luvusta

En muista enää,

millä Raamatun sanalla Jumala osoitti minulle, että olen jo saanut anteeksi, syntini on jo sovitettu. Näin kuitenkin tapahtui. Vain Sana voi osoittaa meidät syntisiksi, mutta vain Sana myös vapauttaa meidät syyllisyydestä. Laki osoittaa synnin, evankeliumi antaa armon, vapauttaa synnistä. Pelkästään jomman kumman julistaminen vie vääränlaiseen uskoon ja Jumalan tuntemiseen. Molempia tarvitaan.

Synnintunto sitä paitsi lisääntyy sitä mukaa kuin opimme tuntemaan Jumalan Sanaa ja Häntä itseään. Uskoon tultuaan ihminen on kenties vielä kohtalaisen hyvä ihminen mielestään, mutta ajan myötä hänestä tulee yhä syntisempi. Sellaiset asiat, jotka aluksi tuntuvat viattomilta rikkeiltä, alkavat painaa eikä niitä voi enää harrastaa ilman omantunnon pistelyä. On hyvä pitää lyhyet tilivälit Jumalan kanssa. Joka päivä on tarpeen pyytää anteeksi syntejään, tietoisia ja sellaisia, joita ei ole edes huomannut tehneensä.

Viime päivinä

on ollut kaunis sää. Mutta kolkko. Villahousuja ei kannata vielä pakata naftaliiniin, niille on käyttöä parin kuukauden ajan, mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa. Kevätretki päiväkodista tehtiin taannoin toukokuun viimeinen päivä ja silloin oli pakkasta. Emme nähneet lasten kanssa ensimmäistäkään eläinpuiston eläintä, sillä ne kaikki kyhjöttivät jossain koppinsa peränurkassa heinäkasassa.

Sain ommelluksi

118. penaalin. Viimeisestä tuli yhtä epäsymmetrinen kuin ensimmäisestäkin, joten en oppinut mitään. Rauhelilla on kaksi penaalia ostettuna, joten tavoitteena olevat 120 penaalia ovat siis valmiina. Olen tyytyväinen!

Pyysin Maijalta ja joiltakin muilta piirustusmalleja eläimistä, sillä jossain vaiheessa uskon kyllästyväni norsujen virkkaamiseen. Itsehän en osaa piirtää mitään muuta kuin kansakoulun englannin kirjan mallin mukaan kissan ja koiran. Niillä ei pitkälle pötkitä.

Valoisa ilta

virkistää mieltä. Huomenna minulla on laulusessio eräällä osastolla aikuisille. Ehkä päivälläkin ampaisen pitämään musiikkituokion lapsille tai pidän sellaisen Arkipajalla. Perjantaina on Vestis-päivä, perhekahvila, jossa laulatan joka tapauksessa. Viikko on taas vilkkaasti menossa loppua kohden kuten tämä kuukausikin. Kunhan vaan oppisi elämään hetkessä, nauttimaan tästä hetkestä!

Luin tänään

Tommy Hellstenin kirjaa Ihminen tavattavissa. Suorastaan ahmin sitä, sillä se kertoo minusta. Ilmeisesti se kertoo muistakin kuin minusta, sillä en ole kertonyt Hellstenille mitään itsestäni, mutta siitä huolimatta hän näyttää tietävän, millainen olen:

Heikkous liittyy erityisesti ihmisen tunteisiin ja tarpeisiin. Kun ilmaisemme tunteitamme, olemme ikään kuin luopuneet kontrollista. Ilmaisemme mitä sisällämme liikkuu ja paljastamme itsemme. Tämä tekee meistä haavoittuvia ja avuttomia.

Itsensä kontrolloiminen on vallankäyttöä. Kun ei näytä toiselle mitä sisällä todella liikkuu ja tapahtuu, on suojassa. Toinen ei pääse käsiksi eikä pääse haavoittamaan herkkää ydintämme. Tällöin ihminen on turvassa, mutta hän ei pääse kenenkään lähelle, sillä lähelle pääsemisen edellytyksenä on juuri haavoittuvuus. Läheisyys on sitä, että ihminen ottaa riskin ja paljastaa jotain todellisesta olemuksestaan. Riski jonka hän ottaa on se, että hänen tunteitaan ei kestetä tai että niitä ei hyväksytä tai ymmärretä. -s. 22

Käsittääkseni vahvuus on tervettä silloin kun se ei perustu heikkouden kieltämiseen. Vahvuus syntyy heikkouden työstämisestä, sen kohtaamisesta ja hyväksymisestä osaksi omaa ihmisyyttä. Vahvalla ihmisellä on varaa olla heikko. Hänen minuutensa ja omanarvontuntonsa kestää sen.

Vahva ihminen tunnistaa tunteitaan ja kykenee myös niitä ilmaisemaan. Hän tulee näkyväksi ja uskaltaa ottaa haavoittumisen riskejä. Hän on oppinut ottamaan järkeviä riskejä. Toisin sanoen hänellä on kyky erottaa luotettavat ihmiset ei-luotettavista. Vahvan ihmisen ei tarvitse jatkuvasti kontrolloida ympäristöään ja muita ihmisiä voidakseen tuntea olevansa turvassa. -s. 35

Kylläpäs minä nautin

tuon kirjan tekstistä! Vohkin kirjan esimieheni kirjahyllystä, jätin kylläkin viestin, kuka kirjan lainasi. Kirja on viides painos, vuodelta 2001, joten kyse ei ole mistään uutuusteoksesta, mutta se joutui käsiini kreivin aikaan kuten sanotaan.

Jumalan siunausta sinulle, arvoisa lukijani!