26.03.2017 - Vilkas viikonloppu

On ollut erityisen hauska viikonloppu ja nyt on mukava köllötellä sohvalla ja lepäillä. Paitsi nythän istun pöydän ääressä kirjoittamassa enkä suinkaan sohvaile, vaikka sitä olen harrastanut tässä aiemmin ja taas myöhemmin lisää.

Perjantaina

työpäivän jälkeen tytär tuli lapsineen kylään. Toinen lapsi parivuotias, Amanda (nimi muutettu) ja toinen potkii tyttären kohdussa ja syntynee kuukauden kuluttua tai niillä main. Amanda on tomera ja puhelias. Kysyin, tuleeko hän sitten kesällä yökylään mummon luo. En tule, hän vastasi ja puisti päätään. Taannoin hän muistaakseni oli tulossa, mutta ehkä se oli toiveajatteluani. Saa nähdä, miten kesällä käy. Mukava olisi saada pikkuneitiä vaikka yökyläänkin, sillä hän on virkistävää seuraa.

Amandan muisti

on ihmeellisen terävä. Arin kuolemasta on pian vuosi. Tytär kävi sairaalassa silloin tällöin Amandan kanssa, joka oli muutaman kuukauden yli vuoden Arin kuollessa. Nyt Amanda oli katsellut seinällä olevaa enkeliä ja tuuminut, että enkeli voikin lentää, fiuh, fiuf vaan till hospital. -Mitäs se siellä tekee, tytär oli kysynyt. -Enkeli menee paapan luo ja hoitaa paappaa. -Mitä tuohon sanoisi?

Toinen lapsenlapseni

Eve (nimi muutettu) on kuuden ikäinen. Hän oli Jeesuksen hautaa lasten Raamatusta katsoessaan todennut, että paapan haudassa oli myös aivan kirkasta, kun siellä oli enkeleitä. Niin hän sanoi silloin, kun olimme Arin haudalla.

Evellä on ollut tänään luistelunäytös. Hän on luistellut jo monta vuotta ja on taitava tyttö. Näen sitten videolta hänen ryhmänsä esitykset. Tyttö on osannut jo kauan paljon enemmän luistelutemppuja kuin minä koskaan.

Kolmas lapsenlapseni

kävi tänään vanhempiensa kanssa luonani. Hän on neljän kuukauden ikäinen ja vierastaa minua, mutta onneksi sentään toistakin mummiansa. Olisi epäreilua, jos hän vierastaisi vain toista, mutta lapsikin sentään osaa olla tasapuolinen.

Yritimme siedätyshoitoa: lapsi oli lattialla ja minä tuijottelin häntä kauempaa, että hän näkisi minun olevan vaaraton ja harmiton tapaus. Kun sitten otin hänet syliini, ei mennyt kauan, kun hän alkoi parkua surkeasti ja pääsi nopeasti isänsä syliin. Kyllä hän tottuu, olen varma siitä, mutta kaikella on oma aikansa.

Eilisen päivän

olin hyvässä seurassa Lepplaxissa, vajaan sadan kilometrin päässä Vaasasta. Olimme neljän hengen porukalla nauttimassa opetuksesta, jota meille tarjosi ruotsinkielinen lähetyshiippakunnan seurakunta. Saimme kuulla, miten muslimit uskovat ja mitä yhteistä kristityillä ja heillä on. Ja mitä on eroa. Molempia löytyi. Päivä oli mielenkiintoinen, tosin takamus alkoi puutua iltapäivästä pitkästä istumisesta.

Erinomaiset sapuskat meille tarjottiin ja kahvit myös. Katkaisin vehnä/sokeripaastoni kahvihetken ajaksi, sillä ruokailusta oli pitkä aika ja minun teki mieleni ottaa iso pala piirakkaa ja niin tein. Hyvää oli.

Tänä aamuna

sää oli keväisen ihana, kun pinkaisin kirkkoon yhdeksäksi. Puoli kymmeneltähän meidän messumme alkaa, mutta kaikki melkein tulevat jo aiemmin, sillä on hauska jutella toisten kanssa jo ennen messua. Uutta väkeä tuli paikalle, heitä piti jututtaa, tulijoita halata ja kysellä kuulumisia kaikilta.

Kahvihetkellä kerroin eilisestä retkestämme Lepplaxiin ja myös Lähetyshiippakunnan tulevasta lähetystapahtumasta sekä -kuulumisista. Niistä löytyy tietoa muun muassa osoitteista

www.lutheransinafrica.com sekä

www.lhpk.fi/lahetys. Myös facebookissa on mielenkiintoista tietoa ja kuvia lähetyskeskuksesta osoitteella

www.facebook.com/lahetyskeskus

Eilinen

päivä oli norsullisesti myös antoisa, sillä ehdin virkata neljä vaaleanpunaista elefanttia istuessani ja kuunnellessani. Näin edistyi myös joulunlapsityöt samalla takapuolen väsyttämisellä. Joulupaketteihin olen noita norsuja uumoillut. 108 penaalia on valmiina, ei puutu enää monta, sillä tavoitteemme on 120 pakettia.

Jonas Lagus kirjoittaa:

Risti on meille onneksi ja hyväksi, tulkoon se millaisena tahansa. Mutta tyhmä ja itserakas luontomme tahtoo jo kaukaa asettua vastaan saadakseen nauttia hyviä päiviä. Tässä täytyy parannusta tehden oppia nöyryyttä ja saada silmät auki näkemään tämä maailma syntiinlankeemuksen jälkeen todella sellaisena kuin se on. (Ps 73 !)

Kun Jumala pitää sinua koulussaan, ymmärrä häntä oikein, ja silloin hän vähitellen saa taivuttaa kovan tahtosi. Meidän tulee odottaa Herraa, ei määrätä hänelle aikaa eikä tapaa, vaan ainostaan kestää ikävöimisessä ja rukouksessa. Ei hän turhaan anna itseään etsiä, vaikka hän viipyykin. -Evankeliumin ääni, s. 56

Toivotankin sinulle,

arvoisa lukijani, kuten myös itselleni, Psalmin 27 viimeisen jakeen sanoin:

Odota Herraa. Ole luja, ja vahva olkoon sinun sydämesi. Odota Herraa.