15.03.2017 - Muutama ajatus

Säät eivät ole mikään syy olla liikkumatta, mutta tällä viikolla en ole saanut itsestäni paljonkaan liikettä irti. Olisinko mahtanut lenkkeillä yhtään enempää ilman loskakeliä ja vesisadetta; ehkä en. Hulavannettakin olen jaksanut vain vilkaista, mutta en pyörittää.

Eipä haittaa,

aina ei tarvitse jaksaa. Sen sijaan olen rytistellyt ompelukoneella penaaleja niin että niitä on pian sata kasassa. On taottava, kun rauta on kuumaa. Kesän aikaan ei voi luottaa mitä tulee käsitöiden tekoon - silloin on paljon hauskaa tekemistä ulkosalla.

Kun katson penaalejani, minua alkaa naurattaa. Luulisi penaalien vähitellen tulevan aina vain fiinimmiksi, mutta minulla ne ovat edelleen saman näköisiä. Vetoketju vähän vinksallaan johonkin suuntaan. Mutta kyllä niissä kynät pysyvät, se on aika varmaa. Katsotaan sitten, mitä Rauheliini sanoo, kun tulee kynien kanssa ja alamme pakata niitä penaaleihin.

Amanda, 2v,

oli eilen tyttäreni kanssa käymässä. Amanda on ahkera apulainen, kattoi jälleen ruokapöydän meille. Tosin kovin innokkaasti hän ei syönyt porkkanoita keitostaan, mutta kukapa lapsi niistä pitäisi.Itsekin inhosin niitä lapsena. Mutta jossain vaiheessa alkaa kaikki maistua, ainakin minun tapauksessani.

Kun tytär lähti lapsineen, ihmettelin, kun heidän tulonsa talon takaa kadulle asti kesti kovin kauan. Ymmärsin syyn, kun jonkin ajan kuluttua tytär kantoi uhmaikäistään kainalossa. Oli varmaan tullut hiukan erimielisyyksiä, ties mistä asiasta, ehkä ihan kaikesta, kuten voi kuvitella kaksivuotiaan kohdalla.

Tänään

sain laulella moneen otteeseen: ensin Arkipajalla lasten kanssa, sitten vanhemmille ihmisille toisessa paikassa. Siellä sain kovasti kehujakin ja sehän piristää mieltä ihmeesti. Minäkin kehuin kuulijoitani, sillä on sangen antoisaa laulaa, kun kuulijat pitävät kuulemastaan. Puolin ja toisin siis kehuskelimme minkä ehdimme niin että kaikki olivat tyytyväisiä.

Eikä laulu loppunut työpäivän jälkeen vaan suuntasin nokkani raamattukerhoon. Siellä me kahdestaan Lotterien kanssa laulaa loilotimme. Tai minä lähinnä tein sitä ja Lotterie väritteli ja soitteli. Välillä luin aiheeseen sopivan raamattukirjasen ja rukoilimme moneen kertaan. Meillä oli oikein mukavaa - itse sain vähintään yhtä paljon kuin lapsikin.

Otto opetti seurakunnallemme kerhon jälkeen Roomalaiskirjeen neljättä lukua:

joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi,

sanotaan luvussa. Opetus oli tärkeä ja hyvä, keskustelimme siitä jälkeen päin. Veisasimme pari virttä, jotka säestin. Ensi pyhänä minulla on muutenkin säestysvuoro. Vapaakirkossa, jossa Mikaelin seurakunta on vuokralla, on hyvä sähköpiano, pidän sillä soittamisesta.

Nyt on aika

pinkaista petiin ja kerätä voimia huomista varten. Hyvää yötä, arvoisa lukijani! (Tai huomenta, jos luet aamulla!)