28.02.2017 - Laskiaistiistai

Tänään kristikansa laskeutuu paastoon. Mitä se sitten tarkoittaakaan kenenkin kohdalla. Itse toivon edes tässä määrin kuin tätä nykyä rukoilevani, lukevani Sanaa ja muistavani, mitä Jeesus puolestani teki ristillä, kun kantoi kaikki syntini niin että minä saan olla vapaa ja syntini on anteeksi annettu.

Lagus rohkaisee

tänäkin aamuna. Kiitos, Tupsukka, kun lähetit tuon kirjan minulle muutama vuosi sitten! Se on todellakin aarre ja lohduttaja oman kurjuuden tunnossa. Tässä muutama ajatus häneltä:

Kristus ei vaadi sinulta kestävyyttä, rehellisyyttä tai muuta. Hän tahtoo, että sinä aina uudelleen pyydät kaikkea, mitä olet vailla. Ja sinä olet aina kaikkea vailla. s. 26

Hylkää se - - erehdys, että herätys voisi antaa voimia uuteen elämään. Siihen on saatava voima kuuliaisuudesta, so. tulemalla hänen luokseen, joka on kutsunut. Ja sisäinen, hiljainen ikävä ja rukous imevät sinulle hänestä elämän, halun ja tahdon. - - Vaikka sinun olisi taisteltava ja paettava koko elämäsi ajan, ja vaikka hätä ahdistaisi sinua maailman loppuun asti, niin et enää elä itsestäsi, vaan hänestä, joka on elämän leipä. Niin, sinä elät, vaikka kuolisitkin. Tällainen on uskon laatu ja olemus. Mieti tätä, niin pääset itsesi katselemisen raskaasta ikeestä, joka on kauhea este. s. 27,

ja saatteeksi Hepr 12: 18-25:

Sillä te ette ole käyneet sen vuoren tykö, jota voidaan käsin koskea ja joka tulessa palaa, ettekä synkeyden, ette pimeyden, ette myrskyn,
ette pasunan kaiun ettekä äänen tykö, joka puhui niin, että ne, jotka sen kuulivat, pyysivät, ettei heille enää puhuttaisi;
sillä he eivät voineet kestää tätä käskyä: "Koskettakoon vuorta vaikka eläinkin, se kivitettäköön";
ja niin hirmuinen oli se näky, että Mooses sanoi: "Minä olen peljästynyt ja vapisen";
vaan te olette käyneet Siionin vuoren tykö ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin tykö, ja kymmenien tuhansien enkelien tykö,
taivaissa kirjoitettujen esikoisten juhlajoukon ja seurakunnan tykö, ja tuomarin tykö, joka on kaikkien Jumala, ja täydellisiksi tulleitten vanhurskasten henkien tykö,
ja uuden liiton välimiehen, Jeesuksen, tykö, ja vihmontaveren tykö, joka puhuu parempaa kuin Aabelin veri.
Katsokaa, ettette torju luotanne häntä, joka puhuu; sillä jos nuo, jotka torjuivat luotaan hänet, joka ilmoitti Jumalan tahdon maan päällä, eivät voineet päästä pakoon, niin paljoa vähemmän me, jos käännymme pois hänestä, joka ilmoittaa sen taivaista.

Eilinen työpäivä

sisälsi palaveria ja siivousta minun osaltani sekä hedelmällisiä keskusteluja erityisesti Tanjuskan kanssa. Kreikan sanojakin yritin opetella tulevaa matkaani ajatellen, ja sitähän taas Marjeena voi opettaa, sillä hän hallitsee kielen toisena kotikielenään.

Tällä viikolla ei ole ryhmiä hiihtoloman takia, paitsi huomenna, jolloin pääsen taas laulamaan eräälle osastolle. Se on ilo minulle! Ja toivon, että myös kuulijoille, etteivät korviaan pidellen voihkisi, että lopettaisi jo! No, luulen, että ilo on molemminpuolinen; eihän minua sinne huolittaisi uudelleen ja uudelleen muutoin.

Sain työkaverilta

1997 vuonna tehdyn kurssimonisteen, joka on Suomen Mielenterveysseuran laatima. Tuona vuonna seura täytti 100 vuotta. Itsekin kuulun kyseiseen paikalliseen yhdistykseen ja suosittelen tutustumaan sen sivuihin netissä! Paljon hyviä itsehoito-ohjeita ja mahdollisuuksia parantaa omaa oloaan!

Tässä monisteessa on mainioita neuvoja, joita olen soveltanut elämääni koko aikuisiän:

Jos sinulla on paha olla, koeta noudattaa seuraavaa reseptiä:

Ajattele ja kirjoita...

- - Pakota itsesi tekemään vaikka kuinka pieni asia, vaikka et mitenkään jaksaisi. Joskus on syytä ottaa itseään niskasta kiinni. Konkreettinen tekeminen auttaa usein purkamaan sisällä olevaa ahdistusta. Kuuntele musiikkia, kävele luonnossa, hoida jokin pieni tekemättä jäänyt asia jne. Pääasia on, että teet jotain!

Ota välillä lomaa tuskastasi ja ahdistuksestasi. Tapaa toisia ihmisiä, mene - - ettet voi ajatella itseäsi. Näin saat virkistävän loman ongelmiltasi.

Eilen ompelin

lisää penaaleja valmiiksi. Mietin, miten paljon hyvää työtä on tehdy ahdistuksen ja ikävän ajamana! Tuli mieleeni karkkipaperipussukat, joita tein viitisen sataa (500!) taannoin. Voi sitä ahdistuksen ja tuskan määrää - ja miten paljon mahdankaan saada aikaa vielä, jos aikaa riittää!

Omaa ikävääni mietin: onko kyse lopulta taivasikävästä, joka on kätkettynä jokaisen ihmisen sisimpään? Jumala ikävöi lapsiaan kotiin ja hänen rakkautensa herättää ikävää myös meissä päästä täydelliseen lepoon.

Katsoin Areenalta ohjelman Kotini on linnani. Siinä jotkut henkilöt kertoivat, mitä koti heille merkitsee. Korvaan jäi soimaan monen sanomana, miten paksut seinät kodissa on, ja miten turvallinen se on. Ihmisellä on kaipuu turvaan ja suojaan pahalta maailmalta! Vaikka seinät olisivat kuinka paksut, vain Jumala on se kallio, joka kestää. Sen varaan ainoastaan voi perustaa kestävän elämän.

Mutta kuten Lagus sanoo,

Hän ei anna meidän elää lihallisessa levossa ja ilossa, vaan alituisessa sisäisessä ja ulkonaisessa kurissa ja painavan kuorman alla, josta ei näy loppua tulevan. Tällä tavoin pidetään kirottu aatamillinen elämämme kiinni ristissä, ja näin me opimme vaikean taidon: jatkuvan kärsimyksen kestämisen. -Jonas Lagus: Evankeliumin ääni

Siteerasin tuota tekstiä jo aiemmin, ja jälleen, sillä se puhuttelee minua ja kertoo omasta tilastani. On suuri etuoikeus mennä aamuisin polvilleen ja kertoa Jeesukselle kaikki, mitä mielessä on. Itkemättä en tee sitä juuri koskaan, mutta sen jälkeen onkin puhdistunut ja levollinen olo ja voin jatkaa matkaa iloiten!

Hyvää päivää tänään, arvoisa lukijani!

jk. Eilen leivoin sämpylöitä ja vein kiitokseksi Mikelle avainteni löytämisestä ja talteen ottamisesta. Jäi niitä vielä vietäväksi Amekillekin, kun käppäilin hänen luokseen sohvalle loikomaan - ja Mirella soitti ja juttelimme! Sanat ovat niin tärkeitä - kirjoitettuna ja sanottuna!