18.02.2017 - Vilpoista tuulta vaihteeksi

Terveisiä avannolta, tulin juuri aamulenkiltä. Hietasaaren sillalla tuli vastaani eräs rouva, jonka kanssa viime vuoden puolella olimme usein yhdessä aamusella uimassa. Halasimme ja hän kertoi kaivanneensa minua! Se tuntui sangen ihanalta. On mukavaa, jos joku kaipaa, koska itsekin kaipaan läheisiäni ja ystäviäni, jos en ole hetkeen heitä tavannut.

Loppuviikko

hulahti taas vikkelästi. Tapailin Amekkia ja Kaarinia, raamatunlukua ja rukousta, juttelua ja ajatuksen vaihtoa. Avannolle aina kun on ollut sen verran aikaa. Toisinaan vain pieni kävelylenkki, että aivoni saavat happea. En voi olla sisällä koko päivää käymättä edes pienoisella lenkillä. Tai voinhan minä, jos on pakko, mutta vielä ei ole ollut, mistä voin kiittää Jumalaa.

Yhtenä päivänä

töiden puitteissa minulla oli kaksi eri lauluhetken pitoa. Se oli vähän rankkaa. Mutta se toinen "keikka" varsinkin olin erityisen innostava. Henkilökunta tuossa paikassa suhtautuu minuun niin iloisesti ja myönteisesti, että lähdin sieltä kotiin huomattavasti virkeämpänä kuin mitä olin mennessäni.

Eräs nuori nainen siellä sanoi, että minulle sopii niin hyvin farkkuhame, näytän oikein nuorekkaalta! Sellainenhan piristää tällaista täti-ihmistä ihmeellisesti. Miksi ihmeessä emme anna enemmän palautetta toisillemme, vaikka se ei maksa mitään? Se ei ole minulta pois, jos toista vähän kannustan ja rohkaisen. Tuolle toiselle se voi merkitä hyvin paljon. Tahdon itse tästä lähtien kehua ja kannustaa vielä enemmän niitä joita tapaan, vaikka kuvittelen, että teen niin muutenkin. Lisä ei liene pahitteeksi.

Sain juuri

sanotuksi Kaarinille, että en jaksaisi millään tätä nykyä ommella karkkipaperipussukoita, vaikka jokin vuosi sitten tein niitä satoja. Kuinka ollakaan, eräs tuttava laittoi samana iltana viestin, että muuan minullekin tärkeä ihminen olisi sellaisen pussukan arvoinen. Lupasin kaivella tarvikkeita esiin ja katsoa, osaanko vielä sellaisen tehdä.

Noin puolen tunnin kuluttua

pussukka oli valmis! Olin itsekin äimän käkenä. Koin suorastaan siunauksena, että homma hoitui kuin vettä vaan. No, olihan minulla harjoitusta takana, vaikka siitä onkin vuosia. Samaan syssyyn ompelin pari muutakin pussukkaa karkkipapereista, seuraavana päivänä.

Olen kaivellut innoissani kankaita esiin ja kynäkotelobuumi on menossa, joulun lapset (http://www.joulunlapsi.fi/), täältä tullaan! Silittelin aamulla kankaita, joista aion tehdä itselleni käsityöpussin. Ihmettelin, miten alusta oli niin kovin epätasainen ja möykkyinen. Kurkistin maton alle ja syy selvisi.

Minulla on silityskangas maton päällä lattialla, kun silitän. Löysin maton alta lehden välistä kynäkotelokankaita, jotka olivat siellä siliämässä. Yksi vetoketjukin sieltä löytyi. Vanha koulukaverini tuumasi minulle jokin aika sitten facebookissa, että katsopa maton alta, kun minulla oli kamera sillä kertaa hukassa! Olin ihmetellytkin, olenko jo ommellut kyseiset, maton alla olevat kankaat. En näköjään ollut. Kiva yllättää itsensä iloisesti!

Tänä aamuna

heräsin viiden jälkeen. Kun unta ei enää riittänyt, siirryin peiton kanssa sohvalle ja kuuntelin Hetkipalveluksen lauantaille, Psalmeja laulettuna sekä rukouksia. Sen jälkeen seurasi Esran kirjaa netraamattu.fi -sivustolta. Nukahdin jossain vaiheessa ja jatkoin aamuani virsien kuuntelulla.

Eilispäivänä

saunotin itseni jo neljän maissa. Iskin hiusvärimömmöä hiuksiin tunniksi ja kuudeksi hurautin Lenen luo naisteniltaan, jossa käsittelimme tärkeitä aiheita kutimien suihkiessa samalla. Tärkeät aiheet olivat tällä kertaa synnytyskokemukset, omat ja muiden. Sitä juttua riittikin, mutta kanava vaihtui ja jatkui muilla aiheilla. Lopuksi Lene luki Efesolaiskirjettä meille ja rukoilimme. Aluksi olimme luonnollisesti kahvitelleet ja syöneet kakkua mahan täydeltä.

Vanhainkoti Onnenkaivossa

minua odotetaan yhdeltä laulamaan. Pumppasin pyörän takakumiin ilmaa, se oli aivan lössö talven jäljiltä. Aion mennä pyörällä, otan kitaran pyörän sarveen ja laukun toiseen. Paikka ei ole kovin kaukana kotoani. Mielenkiintoista nähdä tuo vanhainkoti. Tammikartanossa olen lauleskellut varmaan 12 vuotta. Ehkä se riittää yhdessä talossa, ehkä ne laulut on laulettu.

On aika

siirtyä tutkailemaan laululistaa ja etsiä vaatteita ylle. Avannon jälkeen minulla on reippaasti nuttua niskassa, mutta pian on toisten tamineiden aika. Rukousten myötä lähden liikkeelle, Jumala olkoon kanssani, kuten myös sinun kanssasi, arvoisa lukijani!

Psalmin 23 aion laulaa tänäänkin omalla sävellykselläni loppulauluksi:

Daavidin virsi.

Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.
Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään; virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa.
Hän virvoittaa minun sieluni. Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden.
Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat.
Sinä valmistat minulle pöydän minun vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet minun pääni öljyllä; minun maljani on ylitsevuotavainen.
Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani; ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.