14.02.2017 - Hyvää ystävänpäivää!

Iloista päivää sinulle, hyvä lukijani, tänään ystävänpäivänä!

Nämä ihmisten tekemät

tai nimeämät päivät ovat paljon ikävämpiä kuin Jumalan antamat. Tarkoitan sitä, että kun vietämme äitien- tai isänpäivää, moni jää ulkopuolelle, vaikka toki meillä kaikilla on isä ja äiti, mutta jos välit ovat etäiset tai niitä ei ole, niin nuo päivät voivat olla raskaita. Ystävänpäivänä moni voi kokea, ettei minulla ole yhtään ystävää, kaikki ovat hylänneet tai kukaan ei ole koskaan edes pitänyt minua ystävänään.

Jumalan antamista päivistä ja juhlista parhain ja suurin on pääsiäinen, jolloin Jeesus kuoli ja nousi ylös haudasta sovittaen syntiemme. Siinä ei kenenkään ihmisen tarvitse kokea ulkopuolisuutta, sillä se koskee koko maailman kaikkina aikoina eläneitä ihmisiä.

Onneksi

on eräs, joka tahtoo olla meidän jokaisen ystävä, Jeesus Kristus. Hän vaan ei kelpaa monellekaan. Hän ei tuo kultaa ja kunniaa, rahaa ja suitsutusta meidän hyvistä teoistamme. Hän lupaa ristin tietä, kaitaa tietä, mutta se tie on siunattu. Jeesus antoi itsensä meidän syntiemme sovitukseksi, niin että me saamme rauhan sydämeen jo täällä ajassa ja kerran hyvän osan kuolemamme jälkeen.

Minua ei lohduta, että kuoleman jälkeen ei muka olisi mitään. Miksi elää, kärsiä ja kokea vaivaa, jos sillä ei ole mitään tarkoitusta? Siinä ei ole mitään mieltä. Sen sijaan saamme tehdä joka päivä ne tehtävät ja velvollisuudet, jotka edessämme ovat ja luottaa siihen, että siinä on elämämme tarkoitusta tälle päivälle tarpeeksi, kun uskossa Jeesukseen olemme kiitollisia kaikesta, mitä saamme.

Kun seuraamme

Jeesusta, uskomme häneen ja hänen sanaansa Raamatussa, meillä on valo askeltemme tiellä. Hän valaisee polkumme. Usein rämmimme kuitenkin vaikeissa oloissa, mutta senkin tien Hän on itse kulkenut edellä. Hän ei lähetä meitä seuduille, jotka eivät olisi hänelle tuttuja ja meille turvallisia. Aina ei tunnu siltä, että Jumala johdattaisi, mutta meidän on kuljettava uskossa eikä näkemisessä. Mitä uskoa se on, että tiedämme tien? Usko on sitä, että luotamme, vaikka emme ymmärrä kaikkea.

On parempi,

että olemme itsestämme täysin epävarmoja ja välillä epätoivoissammekin, mutta täysin varmoja Jumalasta ja siitä, että Hän johdattaa. Usein uskon tie on itkujen tietäkin, kun tuntee oman syntisyytensä ja mahdottomuutensa. Itse itken usein, kuten tänäkin aamuna. Syynä on se, että haluan päästä Jumalan tahdon tuntemiseen ja väistää omat ajatukseni, saada ne alistetuksi Jumalan väkevän käden alle, sillä se tie on paras tie. Minä tiedän sen, minä uskon sen. Sen takia sanon: Tapahtukoon sinun tahtosi, ei minun. Ja rukoilen: Tahdon antaa itseni eläväksi, otolliseksi uhriksi, Jumala, sinulle, niin että sinun tahtosi tapahtuu minun elämässäni.

Olkoon tämä ystävänpäivä siunattu sinulle, arvoisa lukijani! Kiitos yhteisestä matkan teosta. Elämä on helpompaa, kun rinnalla on saman tien kulkijoita!

Kaksi vakavaa rukousaihetta

minulla on rukoiltavaksi niille, jotka ovat esirukoilijoita ja jotka tahtovat näitä rukoilla tulevina viikkoina:

- että avioliitto pysyisi Jumalan sanan mukaisesti edelleen yhden miehen ja yhden naisen välisenä liittona

- että eutanasia ei tulisi voimaan maassamme

Kiitos Jumalalle, joka kuulee rukoukset, jotka rukoillaan Pyhässä Hengessä, uskon varmuudella ja Jumalan sanan mukaisesti.