03.02.2017 - Mukavasti vauhtia

Tämän päivän vesikeli innoitti minut jättämään taas avantoreissun väliin ja jäämään kotiin. Ryhdyin tutkimaan veteraanilauluja, sillä ensi viikolla minut on pyydetty ryhmään, jossa on toivottu tiettyjä sota-ajan lauluja. Vaikka useimmat niistä ovat säveleltään tuttuja, monet ovat hankalanpuoleisia laulaa ja varsinkin soittaa kitaralla. Tällaisen amatöörin siis.  Mutta enköhän minä jotain keksi homman hoitamiseksi.

Töissä lauluhetkellä

oli vaihteeksi vähemmän väkeä, joten lauloimme sitä enemmän ja lapset paukuttivat soittimia sydämensä halusta. Laulaminen on tosiaan sekin varsin terapeuttista puuhaa. Ja hauskaa! Tapasin mukavia ihmisiä, joitakin, joiden läsnäolosta erityisesti ilahduin. Tällä viikolla olen saanut joka päivä laulaa työkseni - mikä ilo!

Eilen leivoin

pitsaa. Nyt minulla on napakka ohje ja sitä aion käyttää jatkossakin. Löysin sen netistä, pitsapohjan ohjeen siis. Kaarin kehui pitsaa hyvän makuiseksi illalla käydessään. Töissäkin käytän tätä ohjetta:

2,5 dl lämmintä vettä

2,5 tl kuivahiivaa

1/2-1 tl suolaa ynnä sokeria

loraus öljyä

jauhoiksi vehnäjauhojen ohella kaurahiutaleita ja grahamjauhoja tai mitä sattuu olemaan. Ei kuitenkaan pelkkiä vehnäjauhoja (ravintoarvo!)

Taikinasta tulee pellillinen, pohjasta ohuehko. Käytän öljyä nykyisin taikinan levittämiseen ja samoin sämpylöiden pyörittelyyn jauhojen asemasta. Olen saanut niksin maahanmuuttajanaisilta. Paljon siistimpää leipomista, eivät jauhot pölise ympäri huushollia. Eilen laitoin täytteeksi ketsuppia, tonnikalaa, juustoraastetta ja vähän tomaattia ja oliiveja, runsaasti purjosipulia sekä oreganoa. Toiseen laitoin jauhelihaa tonnikalan sijaan.

Sämpylät paistuivat

ja viimeiset syöksähdin ottamaan juuri uunista, meinasin unohtaa. Laitoin pussillisen niitä Savelaan pojan perheelle, kun junioripoikani lähti sinne kyläilemään. Hän oli viime yön luonani ja liikkui työasioissa tänään kaupungilla. Puolen yön tietämissä espoolaiset tulevat yöpymään, mukavaa. Junioripoika siirtyy anoppilaansa, hänen vaimonsa tulee tänä iltana Mansesta maisemiin.

Sunnuntaina iltapäivällä vietämme Saarukan kastejuhlaa Savelassa pojan perheessä ja samalla kodin siunaamisjuhlaa. Omakin kotini siunattiin, kun muutin tähän vajaa 7 vuotta sitten. Kais ja Mau olivat rukoilemassa, muitakin ystäviä oli, mutta en muista nyt, ketä kaikkia.

Sitä ennen

pyhäaamuna pääsen vielä messuun Laivakatu 7:ään ja pidän pyhäkoulun tällä kertaa. Toivon saavani yhden tai kaksi lapsenlasta sinne mukaan, mutta se on vielä vähän epävarmaa, kun on se kastejuhlakin samana päivänä. Tarkoitukseni on säestää kastekodissa virsiä kitaralla ja laulamme yhden enkelilaulunkin yhdessä. Aion treenata sitä Even kanssa, joka oppii nopeasti. Omat lapseni muistavat tuon laulun myös, lauloin sitä aikoinaan heille:Nyt kerron mä sulle lapseni...

Etsin Ajankohtaisistani

muuatta juttua, mutta löysin seuraavan ja jaan sen, sillä edelleen allekirjoitan tuon, mitä olen 7 vuotta sitten kirjoittanut:

https://phakkola.jurge.fi/blogi/2010/02/03/maailman-hylkyja-jeesus-suhteen-tahden/

Lutherin Manna-kirjoitus 4. helmikuuta

sanoo seuraavaa:

Mutta meidän, vahvojen, tulee kantaa heikkojen vajavaisuuksia eikä elää itsellemme mieliksi.-Room 15:1

- - Kristus ei hylkää sinua, vaikka et heti voisikaan käsittää evankeliumia ja tulla väkeväksi. Hän ottaa huomioon sen, että olet haavojesi heikentämä. Hän ottaa sinut ystävällisesti hoitoonsa, opettaa oikeaa totuutta ja vapauttaa sinut kaikista ihmissäännöistä. Hän suvaitsee sinua, vaikka et voisikaan noista säännöistä pian luopua. Hän kärsii ja sietää sinua ja antaa oppimisen aikaa. Toistaiseksi hän antaa sinun tehdä niin kuin osaat ja mihin olet tottunut, kunnes tulet terveeksi ja ymmärrät koko totuuden. Samoin on meidänkin tehtävä toinen toisellemme. -Mannaa Jumalan lapsille

Tuo teksti

puhuu minusta ja minulle. Kiitän Jumalaa tänään taas hänen armostaan ja rakkaudestaan. Kiitän ystävistä ja esirukoilijoista, ja sydämestäni ylistän Jumalaa siitä ihmeestä ja lahjasta, että saan olla monen esirukouksen kohteena. Minäkin tahdon olla kantamassa kaikkia lukijoitani, lähettejä, ystäviä, työtovereita ja koko maailmaa Jumalan väkevien käsien alle, sillä häneltä yksin tulee apu. Vain hänessä on meidän toivomme ja pelastuksemme ja se on riittävä, muuta ei tarvita.

Jääkäämme tänäkin viikonloppuna Jumalan armon haltuun, arvoisat lukijani!