15.01.2017 - Aurinkoa ja pirteää pakkasta

Miltähän tuntuisi olla sellainen luonteeltaan, että jokainen päivä tuntuisi suunnilleen samanlaiselta? Minulla ei ole sellaisesta kokemusta, luonteeni ei salli sitä. Enimmäkseen olen hyväntuulinen ja onnellinen tätä nykyä. Paitsi silloin, kun olen vihainen tai jotain sinne päin. Aiemmin olin aika masentunutkin ajoittain, nyttemmin uskallan jo tuntea muutakin. Prosessi on käynnissä. Tänään minulla on hyvin onnellinen päivä!

Puolestani rukoiltiin

erityisesti aamulla, kun olin säestysvuorossa kirkossamme. Olin pyytänyt sitä. Tunsin kirjaimellisesti nahoissani rukouksen voiman. Laulut olivat ihmeellisen kauniita ja osasin soittaa ne. Kykenin jopa laulamaan mukana ilman että hävitin rivit silmistäni. Se oli tosiaan suurenmoista. Ja moni sanoi, että soitto meni nappiin, se ei ollut kuvittelua. Jumala kuuli rukoukset ja auttoi soittajaparkaa. Ja samalla seurakuntaa, jonka ei tarvinnut kärsiä säestäjän mukana.

Ja seurakunta sitten! Porukka veisasi niin että seinät tärisivät. No, kuvaannollisesti ainakin! Yleensä soittajana en kuule juuri pihaustakaan veisuusta, mutta nyt sen kuulin ja se oli mahtavaa! Siitähän tietysti innostuin itsekin lisää. Yllytyshullu.

Eikä siinä kaikki,

seurakuntaamme tuli vierailemaan ihmisiä, jotka olivat näitä sivujani lukemalla hakeutuneet tutustumaan seurakuntaamme. Olimme kaikki tosi iloisia siitä ja minusta tuntui, että nämä henkilöt pitivät kuulemastaan. Ilmapiiri seurakunnassamme on erityisen rakkaudellinen ja lämmin. Siellä on hyvä olla.

Eilen leivoin,

siivosin ja pesin pyykkiä. Kävin myös avannolla kuten tänäänkin. Aurinkoinen sää houkuttelee ihmiset ulos. Tänään väkeä oli melkein ruuhkaksi asti kävelyteillä. Eivät kai kaikki edes tielle mahtuneet, kun osa oli mennyt jo jäälle. Minä en mielelläni kävele jäällä, mieluummin pulahdan kohtaan, josta jää on poissa. Pitää olla aika kauan kova pakkanen ja outo hinku jäälle, että sinne menisin. En tiedä, mistä sellainen hinku voisi muka tulla.

Olen kyläillyt

viikonlopun aikana ja minulla on käynyt vieraita. On mukava leipoa jotain, jos tietää vieraita tulevan. Kotiin tulee hyvä tuoksu. Ruuanlaitosta en oikein välitä, mutta leivän leipominen on innostavaa.

Lapsenlapsen, Even,

kanssa soittelimme eilen ja lauloimme puhelimessa raamattulauluja. Hän ei löytänyt lauluvihkoaan, mutta sanoi osaavansa laulut ulkoa ja kyllä hän osasikin. Aion jatkossakin laulella hänen kanssaan niin että hän oppii Raamattua laulamalla.

Raamattukerhossa joka toinen viikko

laulatan lapsilla noita raamatun sanoihin säveltämiäni lauluja. Sinne ovat tervetulleita kaikki, joita laulaminen kiinnostaa. Lapset saavat liimata laulunsanat vihkoon ja väritellä tai piirrellä. Lisäksi tietysti rukoilemme ja minä rukoilen jokaisen lapsen/nuoren puolesta. Tällä hetkellä säännöllisiä kävijöitä on vain kaksi, he ovat noin 12-vuotiaita. Toivon ja rukoilen, että lapsia ja nuoria tulisi sinne lisää.

Ensi keskiviikkona on raamattukerho klo 17 Laivakatu 7:ssä, Vapaakirkon tiloissa.

Otto saarnasi

tänään taas erinomaisen hyvin. Hän sanoi synnin synniksi. Kuulimme saarnatuolista: Oletko tehnyt aviorikoksen? Tai oletko tehnyt muuta syntiä, josta sinun on tehtävä parannus? Seurakunta kuunteli hiiskumatta. Kuulimme syntisestä naisesta, joka sai syntinsä anteeksi ja tuli uskoon. Samariassa tuli muitakin uskoon hänen todistuksensa tähden.

Tunnustimme omat syntimme ja kuulimme päästösanat pastorin suusta. Koska pastori toimii Jumalan asettamana virassaan, synninpäästö on Jumalan synninpäästö jokaiselle katuvalle. Saimme tunnustaa uskomme, pääsimme ehtoolliselle ja saimme tulla osallisiksi Kristuksen ruumiista ja verestä. Voin vain kiittää Jumalaa hänen armostaan ja uskon lahjasta.

Kun kävelin

avannolle tänään, toivoin saavani jutun juuresta kiinni. Jutun, joka kertoo minusta ja siitä, miltä minusta tuntuu. Mutta en onnistunut. Sen sijaan lauloin koko matkan jumalanpalveluksen mahtavaa päätösvirttä, joka vieläkin soi sydämessäni:

1.
Jo mahtaisimme yötä ja päivääkin kiittää
Jumalan suurta hyvyyttä,
jo mahtaisimme yötä ja päivääkin kiittää
Jumalan suurta hyvyyttä,
että saisimme taivaassa häitä viettää
Karitsan suuressa salissa,
että saisimme taivaassa häitä viettää
Karitsan suuressa salissa.

2.
Oi rakkaus suuri, oi ääretön armo,
kun saan olla morsian Jeesuksen,
oi rakkaus suuri, oi ääretön armo,
kun saan olla morsian Jeesuksen,
ja siinä on kyllin, kun Jeesus on mulla,
ääretön armo ja rakkaus,
ja siinä on kyllin, kun Jeesus on mulla,
ääretön armo ja rakkaus.

Suomalainen 1863. Virsikirjaan 1986.

Aamulla oloni

oli Psalmin 6 mukainen, tarvitsin esirukousta:

Herra, armahda minua, sillä minä olen näännyksissä; paranna minut, Herra, sillä minun luuni ovat peljästyneet,
ja minun sieluni on kovin peljästynyt. Voi, Herra, kuinka kauan?
Käänny, Herra, vapahda minun sieluni, pelasta minut armosi tähden.

ja Jumala kuuli rukoukset, rohkaisi minua ja voin sanoa Marian tavoin:

Minun sieluni suuresti ylistää Herraa, ja minun henkeni riemuitsee Jumalasta, vapahtajastani. -Luuk 1:46

Siunausta sinulle, arvoisa lukijani!