13.01.2017 - Antoisan päivän ilta

Kolmas päivä peräkkäin, kun sain itseni kammetuksi avannolle marraskuun jälkeen. Toissa päivänä oli vesisade, eilen muuten vaan myrsky. Nastakenkäni purivat jäähän eikä kaatumisen vaaraa ollut. Tänään sen sijaan oli seesteinen sää. Niin valoton, että otin vain pari lumikuvaa eikä niistäkään tullut hyviä – ilman valoa elämä on pimeää! Mutta nautin suunnattomasti kävelemisestä, siitä, että pystyn taas ulkoilemaan!

Useimmiten

kävellessäni laulan. Alan vain kuunnella, mitähän Pyhä Henki tällä kertaa laulattaa, sillä yleensä laulu on sellainen, että minä tarvitsen sitä juuri sillä hetkellä.

Eilen en laulanut

enkä oikein nauranutkaan. Olin aika kiukkuinen. Olen oikeastaan tyytyväinen, että välillä suututtaa oikein kunnolla. Ja sitäkin iloisempi olen, että voin kävelemällä purkaa luomisen tuskaani ja ties mitä.

Tänään

rukoilin kielillä koko matkan avannolle. Kielillä rukoilemisesta puhutaan Raamatussa. Se on tarkoitettu uskovan oman hengellisen elämän rakentumiseksi eikä sitä ole tarpeen harrastaa yleisesti muutoin kuin siinä tapauksessa, että on joku, joka pystyy selittämään kielet. Se taas on oma armolahjansa. Apostolien teoissa sanotaan esimerkiksi, että

he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi. 2:4

Kun sitten lähdin

avannolta kotiin päin, mieleni alkoi kehitellä tarinaa elämästäni, tai oikeastaan kahta tarinaa. Kotiin päästyäni kirjoitin ne kynä sauhuten ylös. Ne ovat aika ihmeellisiä kertomuksia, ehkä luen ne joillekin ihmisille, niin luulen. Ne kertovat elämästäni ennen vedenjakajaa ja sen jälkeen. Siis ennen Arin kuolemaa ja sen jälkeen! Minulla on niin, niin paljon selvitettävää sisätiloissani, että taitaa kestää kauan, ennen kuin olen selvillä vesillä ja purjehdus voi alkaa!

Tänään sain

kortin ystävältäni Seinäjoelta. Kiitos, se oli piristävä! Kaukohalaus kaikille ystäville!

Työpäivä

tänään oli erityisen antoisa, taas kerran. Tulin rakennetuksi, tapasin kiinnostavia ihmisiä, jaoimme elämää ja rohkaistuimme. Pidin lauluhetken lapsille. Jälleen kerran keinuimme Vaasan nikkarilta ostetussa keinussa, lauloimme jokaisen paikalla olijan nimineen ja monta muuta laulua. Sain rämpyttää kitaraa ja paukuttaa muita soittimia sydämen kyllyydestä lasten kanssa. Koko päivä tuntui oikein hyvältä - tiesin, että puolestani rukoillaan.

Näin myös lapsenlasta, tätä nuorinta, kun miniä pyörähti Vestiksellä tapaamassa minua ja näyttämässä lasta.

Pistäydyin

Amekin luona iltamassa. Joimme kahvia, rukoilimme ja jaoimme päivien tapahtumia. On suurenmoista, kun on ystäviä, joihin voi luottaa ja joiden kanssa kokee tulevansa hyväksytyksi. Ystävät ovat valtava rikkaus, suuri Jumalan lahja.

Ilman ystäviä

ja esirukoilijoita elämästäni ei tulisi mitään. Olen kiitollinen, että monet rukoilevat puolestani, sillä tarvitsen sitä. Itsekin rukoilen monien puolesta, mutta sanon sen hyvin matalassa äänilajissa. Toivoisin rukoilevani enemmän, mutta olen saamaton ja laiska. Tällaisena saan kuitenkin aina uudestaan ja uudestaan palata Jumalan luo, sillä hän sanoo:

Kun huudat Herralta apua, hän armahtaa, hän kuulee ja vastaa sinulle. -Jes 30:19

Usein käyttämäni rukous on myös toinen päivän tunnussanan raamatunkohta:

Jeesus, Daavidin Poika, armahda minua! -Mark 10:47

Pian pinkaisen

saunaan ja vähitellen nukkumaan. Tänä aamuna heräsin taas liian aikaisin. Siirryin sohvalle nuokkumaan ja kuuntelemaan Psalmeja ja melkein kaikki ehdin kuunnella ennen kuin kello soitti minut ylös. Ja niin oli päiväni kuin olivat voimanikin, mistä Herralle kiitos!

Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Isän Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon sinun kanssasi, arvoisa lukijani, tänäkin viikonloppuna!

jk. Varasin saunan ja pyykkituvan täksi illaksi. Pyykkivaraus oli mennyt näköjään eiliselle, saunavuoro viime tiistaille - saunaan pääsin, pyykit jäivät huomiseksi! Pitänee pestä silmälasit!