05.01.2017 - Lapsenlapsen kanssa

Päivä on ollut oikein mukava. Eve, 6v, tuli aamulla ennen yhdeksää ja marssimme työpaikalleni pirteässä pakkassäässä. Letitin Even hiukset ja hän alkoi väritellä värityskirjaansa. Pian lähdimme aamulenkille äitien ja lasten kanssa. Kirpparillekin poikkesimme, Eve löysi muutaman pienen pehmolelun, jotka pesimme pyykin mukana kotona iltapäivällä.

On suloista,

kun päivä on valjennut, lumi valaisee maisemaa sekin. Joka päivä päivä pitenee minuutin, pari aamulla ja saman verran illalla. Eli melkein puoli tuntia viikossa! Pian saa kaivaa kukan siemenet siivouskomeron perukoilta. Koskahan sekin kaappi tulisi siivotuksi? En muista, koska sitä olisi tapahtunut. Aloitan aina suursiivouksen keittiönkaapeista tai kylppäristä. Tänä vuonna aloitin keittiönkaapeista ja sain siivotuksi yhden kaapin. Siihen lopahti into eikä uudesta aallosta ole tietoa. Ehkä se tulee joskus, toivon niin. Muunlaista aaltoilua on riittämiin.

Raastan hiuksiani, noin kuvaannollisesti,

kun teksti häviää. Niin tapahtui jälleen, kun olin pitkään jo vääntänyt juttua. No, lyhyempi versio sitten.

On juhlaa,

kun on näitä lapsenlapsia ja kun saan olla Even kanssa pari päivää kahdestaan. Olemme kuunnelleet koko illan lempimusiikkiani, josta Evekin onneksi tuntuu kovasti pitävän: Gregorian Christmas Chants, jota olen kuunnellut varmaan sata kertaa. Minähän kuuntelen vain säveltä. Sanoja en ymmärrä enkä kuuntele. Toivon, etteivät ne ole kovin herjaavia, mutta luulisin etteivät. Lisäksi Andreas Scholl on päässyt laulamaan meille youtuben videoilta. Hänellä on erikoinen, korkea ääni, kontratenori kuulemma.

Eve on ahkeroinut

raamattukerhon vihon parissa ja kirjoittanut monia omia rukouksia ja iskulauseita vihkoon, kutenminä olen teidän kansane elämäne lopuunasti. Tällaiset totuudet ovat kultaa kalliimpia, kun ne kasvavat lapsen sydämessä.

Lisäksi olen saanut kertoa jotain asioita omasta elämästäni, kun luimme Daavidin elämästä ja senkin saimme liitetyksi myös Even omaan elämään. Nämä yhteiset hetket ovat todella tärkeitä. Kiitän Jumalaa näistä!

Mr Beanin

uimahallireissun katsoimme ja nauroimme kippurassa ja yskimme kuorossa sitä katsoessamme. Että osaa olla järkyttävä tapaus, katsottava on. Lisääkin Eve olisi hinkunut, mutta meillä on ollut monta puuhaa tänään. Leikkiäkin on lapsen pitänyt, joten turha viettää aikaa filmejä tuijottamalla.

Andersenilta muutamia ajatuksia:

Raamatusta ja nimenomaan juuri Roomalaiskirjeestä näemme, että kaikki Pyhän Hengen työ sydämessä on mitä tarkimmin sidottu Kristuksen sanaan ja hänen täytettyyn työhönsä.

- - On epäraamatullista väittää, ettei Roomalaiskirjettä voi väittää lähetyskirjeeksi. Se on juuri tyypillinen lähetyskirje. Se ei ole lähetyskirje vain sen takia, että se on kirjoitettu pakanakristityille ja puhuu pakanoista ja heidän pelastuksestaan. Se on lähetyskirje ennen kaikkea siksi, että se - ehkä enemmän kuin mikään muu kirja Raamatussa - valottaa Jeesuksen täytettyä sovitustyötä. -s. 12

- - Tämän kirjan tarkoituksena on herättää ja synnyttää uskovissa lähetysmieltä. Silloin sen sisällön on oltava enemmän kuin vain tietoa lähetyshistoriasta. Tämä kaksinainen tarkoitus saavutetaan vain yhdellä ehdolla: Pyhän Hengen pitää saada tehdä Kristuksen sana eläväksi sydämille, jatkuvasti. -s. 13.

Tästä tulee taas mieleen Lähetyshiippakunnan piispan, Risto Soramiehen, sana. Hän on ollut 40 vuotta Kansanlähetyksen lähettinä ja sanoo, että perustus lähetystyölle on vahva seurakunta. On rakennettava omaa seurakuntaa, toimittava ja pysyttävä siinä. En muista tarkalleen hänen sanojaan, mutta ne ovat yhtenevät tuon Andersenin opetuksen kanssa liittyen oman seurakunnan hoitamiseen ja siinä kasvamiseen, että lähetystyö voisi mennä eteenpäin.

Huomenna

aion lenkittää Eveä ja itseäni, sillä tyttönen pyörii vuoteessa eikä uni tule, vaikka kello on jo paljon. Luultavasti käymme hautojen mailla. Viemme kynttilän Even paapan haudalle, siis Arin haudalle. Eve asuu etelässä, joten hän ei käy usein täällä.

Olen hyvin kiitollinen Jumalalle, että oloni kohentuu aavistuksen verran ja salaa hiipien. Ärsyttävän hitaasti, mutta toipumista tapahtuu kuitenkin. Tällaiselle äkkinäiselle kaikki pitäisi tapahtua nopeasti. En ole siis paljonkaan oppinut pitkässä odotuksen koulussani. Tai ehkä olen oppinut paljonkin, mutta lähtökohtakin on ollut äärimmäinen ilmeisesti. Hätähousujen kärkijoukkoa.

Kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jeesusta rakastavat - tähän sanaan on hyvä päättää tämäkin antoisa ilta ja käydä kiitoksen kanssa nukkumaan. Hyvää yötä, Jeesus myötä, arvoisa lukijani!