03.01.2017 - Saunailta

Jotkut jutut jaksavat naurattaa. Facebookissa tuli vastaan vanha vitsi. Neljä iäkkään puoleista naista istuu penkillä rivissä. Ohessa teksti: Myydään edullisesti neljä vanhemman sukupolven valvontakameraa.

Kai tässä itsekin vähitellen tulee valvontakameraikään. Koetan kuitenkin vielä pinnistellä ja pysyä liikkeellä, vaikka viime aikoina se on tuottanut ongelmia. Avantoon olen pulahtanut viimeksi marraskuussa. Muutaman parin kilometrin ylilellin kävelylenkin olen heittänyt ja seuraavana päivänä tuntenut sen ikävästi nahoissani. Ei auta kuin ottaa lusikka kauniiseen käteen ja pysytellä aloillaan. Aikansa on kaikella.

Huomenna

kuitenkin, jos Jumala suo, raamattukerho kokoontuu kirkollamme viideltä. Toivon, että lapsosia tulee laulamaan kanssani raamattulauluja, rukoilemaan ja juttelemaan. Sen jälkeen pastori-Otto pitää raamattutunnin kuudelta ja aloittaa Roomalaiskirjeen opettamisen. Mielenkiintoista. Luin taannoin Öivind Andersenin kirjan Uskosta uskoon, joka on mitä syvällisin selitys kyseiseen kirjaan. Pitäisi saada uudestaan se luetuksi ja otinkin kirjan esille. Näyttää tosin pyörivän monta muutakin kirjaa lukemista odottamassa.

Aloitin töistä

tultuani joulukirjaksi itselleni ajattelemani Seijan Uimosen Hän nostaa tomusta -kirjan. Se on taatusti mielenkiintoinen; luin hänen aiemman kirjansa ja siitä sen tiedän.

Väliaika - Amanda ja tytär tulevat kylään!

- - Ja lähtivät! Kaksivuotias on tomera neiti. Ei saa auttaa riisumisessa eikä pukemisessa. Tai saa auttaa, jos löytää oikeat sanat. Kyselykausi on myös alkanut. Miksi sulla on mummo tuo lamppu tuolla ikkunalaudalla? Mikä tämä on? Mikä ääni tuo oli? Kan ja få mjölk? Kiitos mummo. Mä itte! Joo mä vien isille terveisiä. Hei hei mummo.

Romanian lapset

eivät ole poistuneet mielestä vaan ensi joulu siintää jo silmissäni. Viime vuonna kudoin pipoja, nyt olen aloittanut sukka- ja lapassession. En osta lisää lankoja ennen kuin entiset on kudottu. Koko talveksi on töitä, lankoja on paljon. Kohta puoliin alan ottaa yhteyksiä ryhmäläisiin ja katsotaan, saako ensi vuoden Joulun lapsi meiltä Romantikoilta saman määrän paketteja kuin viimeksi, vai innostuvatko naiset mukaan. Tarkoitukseni on organisoida homma vähän toisin, mutta yhtä paljon työtä saamme tehdä onnistuaksemme. Vieläkin ihmetyttää se ilo ja ponnistus, millä noin tusina naisia oli paketteja kokoamassa - mukaan lukien ne, jotka tekivät alustavaa työtä, että tavarat saatiin kokoon; lopulta noin 120 pakettia.

Katsaus Mailis Janatuisen kirjaan 10 matkaa Mongoliaan:

Matkustin tulkkini - - kanssa Darhanista pääkaupunkiin. - - Ongelma oli se, ettei auto ruvennyt täyttymään ja meillä alkoi olla jo kiire. Pyysin Mangoa lahjomaan kuljettajan - - vajaalla lastilla. Ja lähtihän hän. Meitä oli autossa kuljettajan lisäksi kolme aikuista ja kolme lasta, joista yksi sylivauva. Kuski oli entinen upseeri, ja auto vanha venäläinen romu, jonka kaikki ovet eivät auenneet. Turvavöistä ei tietoakaan.

- - kuski painoi reippaasti nastan lautaan. Yli satasta siinä mennä huristeltiin milloin milläkin puolella tietä - - kymmeniä kilometrejä puutonta aroa joka suuntaan. Ainoa poikkeus olivat vuorenharjanteet, joiden taakse ei voinut nähdä. Kuski luotti onneensa niissäkin paikoissa ja ajoi millä puolella tietä sattui.

Aamu oli sanoinkuvaamattoman kaunis. - - Valkoinen jurtta siellä, toinen täällä, pitkälti aroa välissä. Muita ihmisiä ei näkynyt kuin jokunen paimen hevosen selässä. Olisin nauttinut joka hetkestä, jollen olisi pelännyt niin kovasti. - - Viimeisessä vuoristossa moottori simahti pari sataa metriä ennen huippua. (Se oli yhdeksäs pysähdys - -) Eihän siinä muu auttanut kuin Mongo ja minä autoa työntämään. - - S. 40s

Mailiksen kielenkäyttö on sekä kirjoitettuna että puhuttuna raikasta ja mukaansa tempaavaa. Nautin hänen tyylistään!

Siunaus on sitä, että löytää oman paikkansa ja tehtävänsä Jumalan valtakunnan työssä. Kun katsoo elämäänsä taaksepäin, tämän yleensä havaitsee.-Juha Vähäsarja: Siunauksen ja virvoituksen sanoja

Oletko sinä löytänyt oman paikkasi ja tehtäväsi, hyvä lukijani? Kun minä katson taaksepäin, näen kyllä näin tapahtuneen. Tälläkin hetkellä koen, että olen omalla paikallani sekä työssä että Jumalan valtakunnan työssä, vaikkakin tehtävät ja kutsumus ovat vaihtuneet. Pääasia on, että saa olla Jumalan johdatuksessa, hänen suunnitelmassaan. Se tapahtuu, kun sydämestämme sanomme: Tapahtukoon sinun tahtosi - eikä minun!

Minä kiitän sinua siitä, että vastasit minulle ja tulit minulle pelastajaksi. -Ps 118:21

Luther sanoo tähän tekstiin viitaten päivän sanassaan:

Hän näet nöyryyttäessään korottaa meidät, tehdessään meistä syntisiä hän vanhurskauttaa meidät, salliessaan meidän joutua tappiolle hän antaa meille voiton, antaessaan meidän itkeä hän saa meidät laulamaan ja surmauttaessaan meidät hän tekee meidät eläviksi. -Mannaa Jumalan lapsille

Mukavaa pakkasiltaa, arvoisa lukijani!