02.01.2017 - Entinen on mennyt, uusi on sijaan tullut!

Niin vaan vanha vuosi joutui väistymään uuden tieltä ja nyt olemme jo hyvässä vauhdissa kiitämässä tammikuuta. Mitähän taas tämäkin vuosi tuo tullessaan! Jumalan viisautta on, ettemme sitä tiedä, vaan saamme toivossa eläen astua askeleen kerrallaan eteenpäin.

Otto-pastorimme

saarnasta kirjoitin jotain ylös jakaakseni kanssasi, hyvä lukijani, ja että itsekin voisin mietiskellä vielä noita sanoja.

Jumala on luvannut kuulla rukouksemme, mutta rukousten kuulemiseen liittyy ehto. Sen on tapahduttava Jeesuksen nimessä ja Jumalan tahdon mukaisesti. Saamme toki rukoilla, mitä tahdomme, mutta elleivät rukouksemme ole Jumalan sanan kanssa sopusoinnussa, Jumala ei kuule meitä.

Jos esimerkiksi rukoilen itselleni jotain selkeästi Jumalan sanan vastaista, Jumala ei vastaa. Sehän on selvä. Luterilaisessa jumalanpalveluskaavassa on paljon vuorolaulua sekä rukousta ja sanat ovat suoraan Raamatusta: Näin Pyhä Henki saa tehdä kuulijoiden sydämessä työtään ja rukouksemme nousevat silloin otollisesta maaperästä, kun Jumalan sana on saanut muokata sitä.

Psalmit

ovatkin erinomaisia rukouksia. Niiden sanoja käyttäessämme voimme olla varmoja, että Jumala kuulee, sillä hän ei kiellä omaa sanaansa. Psalmeistahan löytyy tilanteeseen kuin tilanteeseen sanat: suuressa surussa ja epätoivossa kuten myös ilon hetkillä. Onpa joku psalmi sellainenkin, ettei se pääty hyvin. Näin lukija saa kokemuksen siitä, että on ollut muitakin rukoilijoita, jotka kokevat jääneensä vastausta vaille. Se on lohduttavaa. Jumalan olemassaoloa se ei muuta, että me emme saa aina vastauksia - tai emme näe vastausta!

Ihmisellä ei ole luonnollista kykyä rukoilla Jumalan mielen mukaan, sanoi pastori. Jumalan on muovattava meitä sanallaan, että meidän henkemme olisi valmis rukoilemaan Jumalan tahdon mukaan. Isä meidän -rukous on erinomaisen hyvä rukous. Siinä pyydetään Jumalaa pyhittämään oma nimensä heti kättelyssä.

Alista aina rukouksesi

Jumalalle. Voit pyytää mitä tahansa, Jumala ottaa kyllä vakavasti vilpittömät rukoukset, jotka oikeassa hengessä rukoillaan. Hän vastaa sitten kuten hyvä on.

Itse pyydän usein mahdottomia. Samalla minun on pakko aina lisätä, että älä vain tee, Herra, kuten minä tahdon, jos se ei ole myös sinun tahtosi. Tahdon, että Jumalan tahto tapahtuu eikä minun. Hänhän näkee kauas, minä en. Voin rukoilla itselleni ja toisille vahingollisia asioita ymmärtämättömyyttäni. Mutta kun alistan rukoukseni Jumalan väkevän käden alle, kaikki menee parhain päin.

Mitä Jeesus sitten tarkoitti

viimeisen pääsiäisaterian yhteydessä, kun hän sanoi, että te tulette tekemään suurempia tekoja kuin Hän teki? Jeesushan kuoli puolestamme, sovitti syntimme ja vapautti meidät - sitä me emme voi tehdä. Mutta me voimme tuoda ihmisiä Jeesuksen luo, elävää sanaa kuulemaan. Se on kuulijaksi elämäksi ja se on parasta, mitä voimme tehdä.

Joskus sana tai todistus siitä, mitä Jeesus on tehnyt, vie kuulijan Jeesuksen luo ja pelastukseen. Sitä suurempaa asiaa ei olekaan. Se on ihme, että voimme saattaa jonkun Jeesuksen sanoja kuulemaan.

Parantumiset, joita me pidämme kenties suurimpina ihmeinä, eivät välttämättä ole ollenkaan niin tärkeitä. Niiden kautta ei kenties tule kukaan uskoon ja Jeesuksen luo. Ja parannettu ihminenkin kuitenkin kuolee ennemmin tai myöhemmin. Mutta joka kuulee Elämän sanoja itseltään Elämältä, elää ikuisesti!

Jatkan Mailis Janatuisen

kirjasta, 10 matkaa Mongoliaan, jossa Mailis opetti perisyntioppia,

joka tarkoittaa sitä, ettemme me kristitytkään pääse vapaaksi synnistä ennen kuin kuolemassa, vaikka vanha ihmisemme on kyllä ristiinnaulittu. Siksi se on hukutettava joka päivä, eikä sitä saa ruokkia maailman saastalla, jota media ja internet ovat täynnä.

Mailis jatkaa kertomalla, millaisiin keinoihin kirkkokunnat turvautuvat, kun eivät usko perisyntiin eivätkä ns. vanhaan ihmiseen:

Tulkki ja yleisö nauroivat, kun kuvaukseni siirtyi kielillä puhumisesta ja demonien ulosajamisesta nauramiseen, kaatumiseen, kiekumiseen ynnä muuhun sellaiseen. - -

Missä Jumala, Jeesus  ja Pyhä Henki siis kohdataan? Ylistyksessäkö? Kokemuksissako? Profetioissako? Ei, vaan armonvälineissä. Kukaan ei voi olla kristitty, ellei häntä ole kastettu. Jos haluat kuulla Jeesuksen äänen, kuulet sen Raamatun sivuilta, saarnasta ja raamattupiiristä. Jos haluat kohdata hänet aistein tunnettavalla tavalla, se on tapahtuu ehtoollisessa. Jeesus on läsnä armonvälineissään, häntä ei tarvitse etsiä mistään muualta. Puhuin myös henkilökohtaisesta raamatunluvusta ja muistiinpanojen tekemisen tärkeydestä. -s. 210

Itsekin olen ollut mukana

jos minkälaisissa hengellisissä menoissa, mutta nykyisin ymmärrän toisin. Arin kuolema selvitti minulle myös paljon siitä, mitä on todellinen paraneminen. Armonvälineistä en ollut kuullut koskaan ennen Lähetyshiippakunnan pastorien opetusta. Nyt asia on vesiselvä: Raamattu, kaste ja ehtoollinen ovat armonvälineitä, ja niiden kautta Jumala on yhteydessä lapsiinsa.

Eilen oli hieno messu,

toimin kanttorina, Ole soitti viulua sen jälkeen, kun pastori oli sytyttänyt kynttilät Arille ja Airille ja pidimme hiljaisen hetken. Messun jälkeen nautimme kirkkokahvit ja toistemme hyvästä seurasta ennen kotiin menoa. Iltapäivällä olin pikkuisen Saanukan perheessä Savelassa. Sain nukuttaa vauvaa sylissä ja hän hymyili ja vähän jo jokelteli minulle, vaikka on vasta 5 viikon ikäinen.

Tänään heräsin

ja voin huonosti. Mikään ei ole erityisesti kipeänä, mutta en ole oikein kunnossakaan. Töissä olo ei ollut mukavaa, kun kunto oli surkea. Kuin olisi flunssa tulossa tai menossa. Kotiin tultuani olen ollut väsynyt, mutta untakaan en ole saanut, vaikka olen velttoillut sohvalla koko iltapäivän. Jossain vaiheessa täytyy taas mennä marisemaan työterveyteen tuosta keuhkokivusta, jos tilanne jatkuu. Kummallinen tauti, en voi muuta sanoa.

Ilo Herrassa on kuitenkin voimavara, ja kun voin tällaisena uskoa syntini anteeksi ja luottaa hyvän Jumalan johdatukseen, niin mikäs on ollessa! Herra olkoon niin minun kuin sinunkin kanssasi, arvoisa lukijani!