29.12.2016 - Kohti vanhan vuoden loppua

Pari päivää olen ollut töissä. Hetkittäin tuntuu, mitähän tästä tulee. Illalla kuvittelin olevani pian priimakunnossa. Tänä aamuna en, mutta kunhan tästä viikonloppuun vain selviän, niin sitten saan taas maata mötköttää pari päivää.

Pikkuterapeutit

ovat pelastaneet tämän joulun ajan. Joulun alla oli Arin syntymäpäivä ja silloin Amanda, pian 2v, oli luonani ja leivoimme pullaa. Lapsen seura oli niin, niin hoitavaa, että olin hyvällä mielellä kai koko päivän.

Eilen puolestaan tuli Eve, 6v, päivän pelastajaksi. Hän kuvitti ja tekstitti sekä luki minulle kirjan, jonka teki tuosta vaan kuten lapsi vain osaa. Siitä tuli eläinkirja, jossa apina pyysi pesukarhun leikkimään kanssaan. Sitten he pyysivät lintuja mukaan. Välillä siinä syötiinkin, kuka matoja, kuka banaania. Yhtäkkiä metsästäjä uhkasikin koko porukkaa, ja nämä varoittelivat toisiaan: Varo! -Varo itse, toinen huusi takaisin. Yllättäen eläimet ja metsästäjä päättivät ystävystyä keskenään, joten tarinalle tuli tällä lailla onnellinen loppu.

Even kanssa meillä on yhteinen tarina, joka jatkuu tavatessamme. Eve huomautti, että tarinaa pitäisi jatkaa. Itse en olisi muistanut. Niin Mummon ja Lapsenlapsen seikkailut jatkuivat, kun vuorotellen jatkoimme kertomusta.  Meillä on samanlainen mielikuvitus, ja kun kuuntelimme Pavarottin ja muiden musiikkitaiteilijoiden joulukonsertteja, huomasimme heti, missä kohtaa joku kutittaa laulajaa.

Itse virkkasin Evelle käsirenkaan ja meillä oli tosiaan ihana iltapäivärupeama yhdessä. Niin paljon rikkautta ja rakkautta minulla on jälkipolvessani! -Vielä on tämä hännänhuippu, joka ei kovin kauan ennätä olla sitä, sillä lisää lapsosia syntyy, jos Jumala suo, alkavana vuonna. En ole vaan paljon ehtinyt sylitellä sairasteluni takia tätä viimeisintä, joka kastetaan ensi vuoden puolella; nimi on meillä jo tiedossa.

Kadulla

sattui ihmeellinen kohtaaminen eilen. Yhtäkkiä vastaani tuli lomalla oleva lähetti. Parin sekunnin murto-osan ajan tuijotimme toisiamme ja nopeasti halasimme ohimennen; siunausta ja hyvää vointia! Tervehdyttävä tapaaminen, vaikka ei kauan kestänyt!

Illalla

soitti vanha tuttavani, sanon ystäväni, jonka kanssa voimme puhua syvällisesti, vaikka emme ole tavanneet pitkään aikaan. Jäi hyvin lämmin ja hyvä olo tuostakin. Tällaiset pienet, mutta suuret asiat, ovat kaikki hyvän Jumalan käden ojennusta ihmiselle. Tällä lailla hän osoittaa rakkauttaan ja huolenpitoaan. Harvoin sitä tulemme ajatelleeksi. Ehkä pidämme niitä sattumina, mutta Hilja Aaltosen sanoin: Ei sattumat kuljeta Jumalan lasta, se sana ei kuulu taivaan piirustuksiin.

Otto-pastori lähetti

jälleen seurakuntalaisilleen tulevan pyhän tekstit ja virret. Niitä olen soitellut, sillä säestän jälleen ensi sunnuntaina - se on minusta mukavaa. Sitten onkin luultavasti Ole vuorossa, tai miten sovimme. Jouluna emme saaneet kirkkokahveja, mutta ensi pyhänä siitäkin pääsemme taas nauttimaan. Ja ilmeisesti menemme syömään yhdessä sen jälkeen, ne jotka pääsevät ja ennättävät. Miten mukava tapa sekin!

Juha Vähäsarjan ajatuksia jaan kanssasi, hyvä lukijani:

On suurta viisautta rakentaa uskon perusta oman sydämen ulkopuolelle. Jumalan sana ei petä silloinkaan, kun omat tunteet pettävät.

Opetuslapsijoukko muodostui hyvin erilaisista ja epätäydellisistä ihmisistä. Jeesus osoitti, että hän ei ole vain tietyn tyyppisten ihmisten Vapahtaja. -Kirjasesta Siunauksen ja virvoituksen sanoja

Ja sinulle, arvoisa lukijani,

joka kummastelet ja odotat Jumalalta vastauksia elämäsi kysymyksiin tai kysymykseen, olkoon Jumalan sana rohkaisuna, kuten se on minullakin:

Asia on Hänen edessään, odota Häntä. -Job 35:14