26.12.2016 - Tapaninpäivää!

Niin on rytistelty tunteita herättävän jouluaaton ja -päivän ohi ja päästy tapaniin. Olen kuunnellut paitsi joulupäivän saarnoja lhpk.fi -sivustolta, myös sieltä löytyviä ns. vanhoja saarnoja ja löysin erään tapaninpäivänä pidetyn sekä joitakin, jotka on pidetty 27.12. jonain vuonna, jolloin tuo päivä lienee ollut sunnuntai.

Hitusen kuntoni

paranee päivittäin, mutta ikävä kyllä en ole täysin kunnossa. Jos pisteytän keuhkojeni tilaa 1-3 numeroin, ja huonoin tilanne oli, kun se oli 1, niin nyt tilanne on aavistuksen verran yli 2, mutta ei 3:a. Tilasin työterveyslääkärille ajan huomiseksi, mutta aion kömpiä kyllä töihin aamulla. Sittenpä näen, miten kunto kestää.

Jos olisin eläkkeellä, en huolestuisi vaan katsoisin pari, kolme viikkoa, jona aikana luulisin tilanteen tulevan kuntoon. Mutta töihin mennessä pitäisi olla kunnossa vastaamaan työn haasteisiin. Ja pelkään vähän mahdollista keuhkokuumetta tai sydänlihastulehdusta. En soisi sairastuvani uudestaan, kun peruskunto on laskenut näinä viikkoina. En ole voinut lenkkeillä yhtään enkä tehnyt muutakaan rasittavaa.

Joulunaika on

ollut helppo. Aatonaattona kolme maisemissa olevaa lastani poikkesivat luonani. Kaksi heistä asuu Vaasassa, yksi on Tampereelta vaimonsa kanssa anoppilassaan nämä päivät. Neljäs eli seniori asuu Espoossa ja vietti joulun perheensä kanssa omassa kodissaan.

Myös aattona kolmen kopla kävi Kyyhkytuvassani ja sain sentään jotain tarjotuksi heille. Jollekin maistui ruoka, jollekin kahvi.

Itse olen nauttinut eniten limpusta, jonka päälle olen veistänyt kinkunsiivun. Eilen kinkku loppui, mutta ei hätää: olen menossa

Savelaan; (Savimajalle)

pojan perheen luo iltapäivällä syömään. Sinne tulevat toisetkin lapset perheineen. Kukin viemme jotain mennessämme, mutta poika laittaa suurimman osan ruuista  sillä aikaa, kun vaimo hoitelee vauvaa. Mukavaa olla perheen kanssa, mutta olen nauttinyt yksinolostanikin.

Jouluaattona

luin yhden kirjan. Kuuden maissa illalla päätin mennä hautausmaalle, vaikka en ollut aikonut. Siellä oli todella liukasta. Vein Arin haudalle yhden kynttilän lisää, vähän minua itkettikin, mutta ei katastrofaalisesti.

Sytytin myös muualle haudattujen paikalle kynttilän isääni, isovanhempiani, Arin veljeä ja appeani ajatellen. Sytytin muutaman lyhdyn uudestaan, kun tuuli oli ne sammuttanut alkuunsa. Vein yhden kynttilän entisen pastorimme, Raimon, haudalle. Mutta Iriksen ja Airin hautaa en löytänyt - oli säkkipimeää kynttilöistä huolimatta. En voinut oikeastaan etsiäkään, sillä käytävät ja jopa haudat olivat jääkenttiä eikä minulla ollut nastakenkiä jalassa. Olisi ollut tarpeen olla.

Ennen kymmentä

kömmin nukkumaan, sillä olin aivan poikki. Heräsin viideltä, alkoi migreeni. Otin lääkettä, menin sohvalle jatkamaan nukkumista ja laitoin Psalmit kuulumaan netraamattu.fi -sivulta.

Ennen yhdeksää jouluaamuna

lähdin kirkkoon, messuun. Minulla oli säestysvuoro. Ajattelin, että hyvä jos kymmenen ihmistä tulee, mutta meitä oli yli 20, kun messu alkoi 9.30. Perinteisiin kirkkoihin menevät ihmiset, jotka eivät välttämättä käy juuri muulloin kirkossa. Meidän messuihimme tulevat ne, jotka käyvät joka pyhä muutenkin, mutta osa heistä ei pääse matkojen tai muun takia.

Hyvä messu se taas oli. Otto puhui asiaa, rohkaisi ja vahvisti meitä uskossa. Pääsin ehtoolliselle, sain uutta voimaa. Seurakuntalaisten näkeminen ja ajatustenvaihto ilahduttaa aina.

Mare oli pyytänyt

minua syömään perheensä luo messun jälkeen. Hän sanoi, että heillä on ihan liikaa ruokaa. Hmmh, kannattaa pyytää sellainen kotiinsa syömään, joka myös syö kunnolla eikä vain näyki. Menisi ihan haaskaan ajatus ruuan vähenemisestä, mutta tässä tapauksessa Mare teki oikean vedon ja ruoka väheni eikä minun tarvinnut laittaa kotona ruokaa. Kiitos, Mare ja perhe!

Arvostan ihmisiä, jotka voivat pyytää jopa jouluna perheen ulkopuolisia ihmisiä kotiinsa. Se kertoo siitä, että sydämessä on tilaa muillekin kuin verisukulaisille. On monia, jotka eivät pilaisi perheoloa mistään hinnasta. Sainhan toki kutsuja lasteni anoppiloihin aattona, mutta en jaksanut lähteä minnekään. Lasten käytyä nautin omasta olostani, sillä olin aika puhki.

Kotona

nukuin päiväunet sohvalla, kun palasin messun ja kyläreissun jälkeen kotiin. Oloni tuntui pikkuriikkisen taas terveemmältä.

Tänä aamuna

heräsin kuudelta, söin ja siirryin sohvalle nukkumaan ja kuuntelemaan Psalmeja sikäli kuin en nukkunut. Pitkin päivää olen kuunnellut monia saarnoja ja kutonut sukkaa, sillä sain erinomaisen opaskirjan kutomiseen. Sen lahjoitti ja oli itse painanut ja kustantanut lapsenlapseni Eve, 6v. Hän oli tehnyt teokset myös kahdelle serkkutytölleen. Mielikuvitus on mahtava lahja ja sitä lapsella riittää, kun sitä ei suitsita liian ahtaalle.

Normaalikunnossa

olisin käynyt tänään avannolla tai vähintään kävelylenkillä. Nyt kyykin kotona yövaatteissa edelleen, mutta kohta alan ihmismäistää itseäni vierailua varten. Ihan mukava olla välillä kuin pellossa, mutta terveenä ollessani en kyllä pidä yhtään yöpaitailusta pitkin päivää. Aamulla vaatteet ylle, peti kuntoon (on pedattu kyllä), naaman pesu (tehty) ja tukan laitto (tehty, oikein kampaus, ainakin yritys sellaiseen).

Luulen kuitenkin, että tämä joulukuun sairastelu on ollut minulle terapiaa: en ole voinut vaatia itseltäni paljon mitään eikä kukaan muukaan ole vaatinut. Minä niin mielelläni noudattaisin kaikkien maailman ihmisten toiveita ja sitten väsytän itseni. Näinä viikkoina olen varmaankin sisäisesti myös tehnyt työtä oman tunne-elämäni kanssa, joka pitäisi saada normaaliksi vuosikymmenten epätavallisen elämän jälkeen.

Muutama ajatus

Juha Vähäsarjan kirjasta Siunauksen ja virvoituksen sanoja:

Emme voi valita tai määrätä, mille haluille, tunteille tai intohimoille tahdomme antaa tilaa ja mitkä kiellämme itseltämme. Voimme rukoilla Jumalaa avuksi.

Rehellinen itsetutkistelu on tärkeää kristityn perusleipää. Rehellisyys tarkoittaa rehellistä itsensä näkemistä ja samalla oman persoonan arvon tunnistamista.

Joulupäivänä Lutherin teksti on Sak 9:9 jae:

Sinun kuninkaasi tulee sinulle.

- - Muuta alkua ei ole, kuin se, että sinun kuninkaasi tulee sinulle. Hän aloittaa sinussa. Silloin annat omien tekojesi mennä menojaan ja olet epätoivossa omasta itsestäsi, kun kuulet ja näet kaiken sinussa synniksi ja mitättömäksi. Silloin ryhdyt ottamaan vastaan kuninkaasi, pitäydyt häneen, huudat avuksi hänen armoaan ja lohduttaudut vain hänen hyvyydellään. -Mannaa Jumalan lapsille

Hyvää joulun ajan jatkoa, arvoisa lukijani - ja kiitos joulukorteista, joita sain!