23.12.2016 - Hyvää Joulua, arvoisa lukijani!

Joulu on totisesti jo ovella, se tulee äkkiarvaamatta, vaikka sen tulon tiedämme tarkalleen. Ja pian livahtaa tämä vuosikin käsistä. Niin käy aina, ja joka vuosi se on olevinaan yhtä yllättävää.

Viime yönä

nukuin pisimmän yön kai kuukauteen, melkein kahdeksan tuntia. Otin pari panadolia yöksi, sillä lihaskivut ovat kumman kamalia rintakehän seutuvilla. Muuan tuttavani kertoi, ettei ole koskaan ollut näin sairas - niin minustakin tuntuu. Olen joka aamu äimistynyt siitä, että rintakehä on yön aikana ikään kuin kovettunut ja aamun saan alkaa sanomalla ai, ai, kun käy kipeää, kun pitäisi yskiä. Ja pitkin päivää jotain tehtyäni olen ihmeen raato. Tätä menoa joudun menemään taas arjen tullen hakemaan sairauslomaa, ellei tahti muutu. Jatkan antibiootin ottamista vielä pari päivää, kun tabletteja on vielä.

Olin aikonut

käydä ruokakaupassa huomenaamuna klo 7, mutta meninkin jo tänään. Läheinen market avaa silloin ovensa ja hurautin autolla kaupan eteen. Ostin kaiken tarvitsemani, ehkä vähän enemmänkin. Olen yrittänyt olla tosi tarkkana, etten ostele liikaa. Yleensä käy niin.

Marketissa soivat joululaulut. Ei kai mikään sen kummempi joululaulu sillä kertaa, mutta jostain syystä kurkkuani alkoi kuristaa ja itku pyrki esiin. Juttelin kassan kanssa kaikenlaista, kun asiakasruuhkaa ei ollut. Toivotin hyvät joulut ja tulin kotiin. Kotona päästin itkun valloilleen. En tosiaan ole viitsinyt itkeä pitkään aikaan kunnolla, kun olo vain pahenee sellaisesta. Mutta nyt se teki hyvää.

Arin syntymäpäivä

olisi tänään, 59 vuotta. En ole käynyt haudalla, mutta keskipoika vei kynttilän keskiviikkona haudalle ja tänään juniori oli käynyt vaimonsa kanssa. En luultavasti käy huomennakaan. Haudalle on kävelemistä autolta, on luvattu liukasta ja tiedän, että ruuhkat ovat melkoiset hautojen mailla huomenna. Ehdin kyllä sitten, kun olen paremmassa kunnossa.

Tähän asti tänä päivänä olen ollut kai aina sairaalassa. Monet ovat käyneet Aria onnittelemassa. On ollut monenlaista järjestämistä, että olen selvinnyt joulun ajan päivistä, on pitänyt organisoida. Nyt on tilanne aivan toinen.

En ole päässyt

nuorimmaista lapsenlasta katsomaan kolmeen viikkoon sairauteni takia, mutta en osaa sitä surra, kun en olisi jaksanutkaan. Tänään sen sijaan minulle järjestyi ilon päivä: keskimmäinen, pian 2v täyttävä Amanda (nimi muutettu) tuli luokseni päiväksi. Tein pienen pullataikinan ja me ryhdyimme leipomaan!

Amanda pisteli rusinan suuhun ja toisen pullaan, ripotteli raesokeria enemmän ja vähemmän, voiteli pullat. Paistamisen jälkeen paketoimme pullia vietäväksi Amandan serkuillekin. Hän tunnistaa etukirjaimista, kenestä oli kyse, kun kirjoitin pusseihin serkkujen nimet sekä vaarin, jonka hän myös tunnistaa. Tyttö oli onnellinen viemisistään.

Päiväunet eivät ottaneet tullakseen, mutta puolentoista tunnin yrittelyn jälkeen houkuttelin tytön syliini ja hän nukahti heti. Sain siirretyksi hänet sängylle ja hän nukkui onneksi niin kauan, että varmaan jaksoi toisessa mummulassakin olla iloinen ja pirteä.

Amanda puhuu paljon, hänen kanssaan voi jo keskustella. Hän moitti minua, kun nauroin hänen raesokerin peittämille pullilleen, "älä naura!"

Näin elämä tuotiin

minulle tänään nenän eteen lapsen muodossa. Lisäksi tytär miehineen pistäytyi, kun hakivat lapsen. Myös juniori kävi vaimonsa kanssa. Kaikki he tulevat huomennakin käymään. Vanhin lapsista tosin on perheineen kotonaan etelässä, joten heitä en tapaa ennen kuin joskus myöhemmin.

Joulusiivot

olivat vähäiset tänä jouluna. Olen kuitenkin oikein tyytyväinen. Joulu saa tulla! Menen tänä iltana saunaan, pesen hiukset ja huomenna puen pyhävaatteet ylleni. Jouluaamuna menen messuun 9.30, minulla on säestysvuoro. Luultavasti väkeä ei tule kovin paljon, sillä monilla on sukulaisia kyläilemässä tai he ovat itse matkoilla. Itselleni on kuitenkin tärkeää, että pääsen kirkkoon. Tai ainakin toivon pääseväni, sikäli kuin olen tarpeeksi kunnossa.

Juha Vähäsarjan sanoin toivotan sinulle, hyvä lukijani,Jumalan siunaamaa joulurauhaa:

Jumalan valtakunnassa oleellista ei ole se, mitä ihminen tekee tai ehtii tai saavuttaa, vaan se, että Jumala armahtaa. -Siunauksen ja virvoituksen sanoja