09.12.2016 - Iltapäivällä kirkastuvaa

Juuri nyt päivä näyttää mukavalta, aurinko selvästi kurkistelee jossain talon takana, koska taivaanranta on kirkas. Ihan pian pimeys tosin vallitsee, mutta tulipa nähtyä valoa! Jos voisin, ottaisin kuvia ulkona, mutta se ei nyt käy, kun olen huonokuntoinen.

Aluksi muutama sananen

itseäni viisaampien kynästä, ensiksikinOswald Chambersin, joka ei tarjoile velttojen vesivelliä tällekään päivälle:

Ne, jotka ovat Jeesuksen Kristuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen.-Gal 5: 24

- - minä kuulun Jumalan lapsena taivaalle ja Jumalalle. - - Kysymys - on siitä, että minä luovun oikeudesta itseeni, luontoperäisestä itsenäisyydestäni ja itsetehostuksestani. - - luontaiset hyveet vastustavat antautumistamme Jumalalle ja se saattaa sielumme sitkeimmän taistelun pyörteeseen. Sangen harvat meistä seurustelevat halpamaisen ja pahan ja väärän kanssa, mutta me kyllä neuvottelemme hyvän kanssa. Hyvä juuri vihaa parasta, ja mitä painavampi sinä olet luonnollisten hyveiden vaa`assa, sitä lujempi on sinun vastarintasi Jeesusta Kristusta kohtaan.

Ne, jotka ovat Kristuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa -

Se tulee maksamaan kaiken luontoperäisen sinussa, ei jotakin siitä. Jeesus sanoo:

Joka tahtoo olla minun opetuslapseni, hän kieltäköön itsensä,

- omat oikeutensa itseensä - - Varo, ettet kieltäydy menemästä oman itsenäisyytesi hautajaisiin!

Luonnollinen elämä ei ole hengellistä, ja se voi muuttua hengelliseksi ainostaan uhrin kautta. Ellei päätävästi uhraa luonnollista, ei yliluonnollinen voi tulla koskaan meissä luonnolliseksi. Siihen ei ole mitään kuninkaallista tietä; jokaisella meistä on asia kokonaan hänen omissa käsissään. Tässä ei ole kysymys rukouksesta, vaan asian suorituksesta. -Parhaani Hänelle, v.1946 painos. -Englannissa otettiin 14 painosta 10 vuodessa; käännetty 10 kielelle (en tiedä, mikä tilanne painatusvuoden jälkeen).

Luther puolestaan siteeraa Jeesuksen kysymystä opetuslapsille:

Puuttuiko teiltä mitään? -Luuk 22:35

johon opetuslapset vastasivat, ei mitään. Luther selittää:

- - Teidän on uskottava tämä apu, vaikka ette heti voisikaan sitä aistein havaita. Jos olette opetuslapsiani, ette saa yhtenään riippua ulkonaisessa näkemisessä ja tuntemisessa. Teidän on harjoittauduttava siinä, että uskotte minun tahtovan ja voivan auttaa, vaikka ette sitä näe ja vaikka kärsivinä ja ahdistettuina tunnette aivan muuta. Teitä lohduttaa alati se, että kun kaikki muu pettää ja kun kaikkea puuttuu, teillä on jäljellä minut. -Mannaa Jumalan lapsille

Mikä lohdutus!

Kävi miten kävi, pohja kestää! Emme putoa pohjan läpi vaan kallio kantaa, armo riittää minulle ja sinulle, vaikka mitään muuta ei jäisi eikä jää. Ja lohduttavaahan sekin on, että

minä tiedän Lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä,

kuten Jobin kirjassa sanotaan. Haudassa olevat saavat nousta, kun Jeesus Kristus tulee taivaasta ja herättää kaikki kuolleet. Ne, jotka turvasivat häneen itsensä sijasta, hän ottaa luokseen, mutta ne, jotka seurasivat omaa tahtoaan ja tietään, joutuvat ikuiseen eroon hänestä. Kadotus on sitä, että jää täysin yksin, ei ole yhteyttä Jeesukseen sen enempää kuin keneenkään ihmiseenkään - on vain tyhjyys, kipu ja yksinäisyys. Suurin tuska tulee siitä, että käsittää hylänneensä armon, vaikka se oli tarjolla koko elämän ajan. Näin Raamattu opettaa eikä Sana jää tyhjäksi, vaikka ihmiset eivät siihen uskoisikaan. Se toteutuu, mitä on kirjoitettu.

Kirjoitin

hauskat jutut Mr Beanista, mutta se ja muutakin tekstiä hävisi. Oli vissiin liian höpöjuttua. Sanottakoon, ettei ketään jää kaivelemaan, että se minua niin nauratti viime yönä hoippuessani hereillä, kun Bean nukahti kirkossa kesken saarnan. Niin voi käydä kenelle vaan. Itse sentään joskus torkahtaessani olen tähän asti pysynyt istumassa, mutta Beanhan kaatui etukumaraan moneen otteeseen. Koomikko! Niistä hänen elokuvistaan en pidä, joissa hän puhuu. Nuo imitoinnit ja pelleilyt sen sijaan ovat uskomaton taidonnäyte, kunhan niitä ei liian usein katsele.

Könysin iltapäivällä

yläkertaan yskivää naapuriani tervehtimään. Olen rukoillut hänen yskiessään hänen puolestaan tietämättä, että liityn samaan kuoroon. Huolestuin tosin, kun hän lähes lakkasi yskimästä: mitä ihmelääkettä hän on mahtanut onnistua kinuamaan lääkäriltä? Tiedon toivossa siis höristelin korviani ja salaisuus paljastui: Ventoline, astmalääke! Sitähän minulla on ollut tällaisissa tilanteissa, en yhtään ole muistanut kaikkien oireiden ja lääkkeiden keskellä.

Äkkiä alakertaan nappaamaan omaa ventolineani, joka tietysti oli vanhentunut aika päiviä sitten. Onnistuin uusimaan reseptin ja iltapäivällä lähdin apteekkiin lääkettä hakemaan.

Oli hikinen reissu, sillä poikkesin kaupassakin. Sitten unohdin apteekin, vaikka se oli ollut pääasiani. Ja tietysti tölkkejä piti bongailla kulkumatkalla. Kotona alkoi yskiminen, joka ei meinannut loppua millään.

Sauna toivottavasti

teki hyvää, nyt yritän olla rauhallisesti illan ja päästä nukkumaan. Viime yönä sitä ei minulle suotu, sillä vaikka migreeni pysyi poissa koko yön aamukuuteen asti, niin pysyi unikin. Se tuli vasta kuuden jälkeen. Hirvittää jatkuva pillerin syönti, mutta minkäs teet.

Olen ruinannut

tytärtä käymään huomenna. Jos hän vaikka jaksaisi leipoa jotain, niin tulisi hyvä tuoksu. No, jos ei jaksa eikä ehdi, niin täytyy vaan itse jatkaa tuoksumista. Raakaa valkosipulia leivän päälle, niin jo tulee tutinaa henkitorveen ja hetkeksi yskä joutuu ruotuun. Maha ei kestä syödä niin paljon, että yskiminen loppuisi. Tällaisissa tapauksissa on ilo asua yksin, niin kukaan toinen ei joudu kärsimään lamaannuttavasta valkosipulin löyhkästä, joka tulvii ihonkin läpi.

Meidän perheen

vauveroinen on jo ylittänyt kolmen kilon rajan! Ja kastepäivä on sovittu. Säntään heti taas häntä katsomaan, jahka tulen kuntoon. Tällä vauvalla on pitkä, tumma tukka. Toiset tyttöset ovat olleet vaaleita. Äidilläni on nyt kuusi tyttölasta neljännessa polvessa ja hän iloitsee heistä innolla.

Mikäs minun on

itseäni hoidellessa! Tähän asti sairastaessani minulla oli aina suuri huoli, jos en päässyt viikkoon sairaalaan. Vai pääsisinkö, mutta en mene, vai menenkö, vaikka se ei ole ehkä viisasta? Kuka kävisi Arin luona, käykö joku? Jos halusin kuulla, miten hänellä menee, ei muuta kuin soita hoitajalle, joka kertoo, mitä kertoo ja vie terveisiä, mitä nyt sitten toisen välityksellä saattoi lähettää. Ei ollut kovin hääviä.

Nautin tästä vapaudesta sairastaa rauhassa ihan itse ja ihan yksin ilman huolen häivää kenestäkään! Tietysti välillä itkua vähän vääntelen, kun mieleeni tulee jotain surkeaa, mutta mitä siitä! Olen ollut koko aikuisikäni vastuussa ja huolissani sekä puolisosta, että lapsista silloin, kun nämä eivät vielä olleet löytäneet puolisoaan: nyt on toista. Osaan olla kiitollinen tästäkin vaiheesta.

On tosiaan runsaasti

kiitoksen aihetta. Edellä mainittujen lisäksi mieluinen, palkitseva työ ja työyhteisö. Olen saanut hyvää palautetta ja se rohkaisee aina. Lisäksi on seurakunta, ystäviä, sukulaisia, iso, ihana perhe ja lastenlapset.

Psalmin 139 jakeet me jokainen saamme omistaa itsellemme, sinäkin, arvoisa lukijani! Iloa ja voimia sinulle!

Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut.
Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä.

Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen.
Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä, muotoni kuin syvällä maan alla, mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa.

Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu.
Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut.