01.12.2016 - Sanassa riippuminen

Elämässä voi kaikki olla

suurenmoisen hyvin - kuten minulla nyt! Ei mitään valittamista. On mitä ihminen tarvitsee: työtä, perhettä, ystäviä, koti ja kontu. Suloinen lapsenlapsivauva, jota olen saanut pitää sylissäni.

Mutta syksyn pimeys yrittää selättää minut, elämä tuntuu surulliselta. Ei ole omaa ihmistä, jolle olisin tärkeä, eikä minulla ketään, joka olisi minun omani.

On kuitenkin yksi asia, joka pitää pään pinnalla tai ainakin hengen pihisemässä ja se on Jumalan armo.

Uskon kautta Aabraham oli kuuliainen, kun hänet kutsuttiin lähtemään siihen maahan, jonka hän oli saava perinnöksi, ja hän lähti tietämättä, minne oli saapuva. -Hepr 11:8

- - Tämä on kirjoitettu meidän tähtemme, että mekin oppisimme riippumaan hänen sanassaan. Siinä hän on luvannut hoitaa ja varjellaruumiimme ja elämämme, vieläpä sielummekin, vaikka siltä ei näytä eikä tunnu. Mutta koetahan vain luottaa siihen, vaikka näyttäisikin siltä, että kaikki menisi nurin.

Jumala antoi Aabrahamin odottaa kauan lupauksen täyttymistä. Vaikka se nytkin viipyisi, älä kuitenkaan lakkaa uskomasta, sillä hän antaa odottaa itseään vahvistaakseen uskosi.

Ehkäpä

seuraavalla kerralla kirjoitan taas valoisammin! Iloa ja valoa sinulle, arvoisa lukijani!