07.11.2016 - Viimaa maanantaina

Luen Maija Asunta-Johnstonin kolmatta kirjaa, ties monennenko kerran. Tykkään ihan kamalasti Maijan tyylistä. Eniten minua ilahduttaa, kun hän kertoo tulen sytyttämisestä takkaan. Istumisesta verannalla. Kukkapenkkien kitkemisestä. Naapurin Karlista, joka vahtii Maijan taloa tämän poissa ollessa. Siis ihan tavallisista asioista. Ne rauhoittavat, tasapainottavat mieltäni.

Kuuntelen

Agnus deitä, punapukuisia kuorolaisia, jotka laulavat saksaksi jotain joululauluja varmaan. Ei minun ykköshittejäni, mutta kyllähän tuota kuuntelee. Anteeksi, jos olen epäkunnioittava, mutta jokaisella on mieltymyksensä. Seuraavaksi valitsen Vivaldin viulukonserton.

Kymmeneltä nukahdin,

aamulla silmäni meinasin aueta varmaan perinteiseen aikaan eli kuuden nurkilla. Mutta lupsautin luukut nopeasti kiinni ja nukuin kellon soittoon eli puoli kahdeksaan. Kumma vaan, että iltapäivällä väsytti siitä huolimatta.

Olen innoissani

siitä, että kylkikipua ei tunnu kävellessä. Sen loppuminen sattui kreivin aikaan, sillä nyt alkoi liukkaus eikä pyörällä ole kiva kruusailla. Perjantaina näin erään pyöräilijän kaatuvan suojatien kohdalla, kun menin töihin autolla. Sentään mikään auto ei ollut ihan kohdalla.

Töissä

teimme reippaan kävelylenkin. Onneksi kaivoin eteisen komerosta pitkän toppatakin ylleni. Sain sen ystävältäni, kun tyhjensimme hänen komeroitaan taannoin. Se oli nappivalinta, sillä -9 pakkasasteen lisäksi viima viilsi, mutta minua ei palellut.

Kävelimme kaupungille, kävimme asioilla muutamissa kaupoissa. Palasimme työpaikalle sopivasti lounaalle, kuten yleensäkin teemme, kun olemme puistossa lasten ja äitien kanssa. Nyt ei puistoissa enää ole kovin kivaa – kaikki jäässä. Niinpä seikkailemme ympäriinsä tai asioimme, jos tarvetta on.

Leivoimme Tosi Hyviä Pikkuleipiä töissä, isänpäivää ajatellen. Helppo ohje, aineet sellaisia, että löytyy yleensä kotoa. Paljon sokeria, voita ja jauhoja. Eivät siitä voi tulla kuin suussa sulavaa. Ja vyötärölle kertyvää, ikävä kyllä.

Verannalla

minulla oli vanha teepannu, johon olin tökännyt puolukanvarpuja. Nostin pannun sisälle sulamaan. Se halkesi tietysti. Vein jäisen puolukkakimpun ulos autotolpan viereen. Kaunistakoon siellä maisemaa, eipä se ainakaan sula näillä keleillä. Kastelukannu sentään oikesi, sen pohja pullisteli uhkaavasti veden jäädyttyä.

Kesäkukat

olen vähitellen vienyt roskiin, purkit varastoon. Kanervat kaunistavat saunan edustaa. On niitä verannallakin. Tallin seinässä minulla on seinäamppeli, johon laitoin keltaisen viimevuotisen kanervan, se säilytti hyvin värinsä kesällä pimeässä varastossa.

Vein siivouskomeroon iltapäivällä toisen kastelukannun talveksi varastoon ja äkkäsin amarylliseni siellä. Ovat päässeet unohtumaan mielestäni. Niihin oli kasvanut haikean väristä vartta sentti tai pari. Eivät ole kovin eloisan näköisiä. Ostan multaa ja vaihdan ne uuteen multaan. Sitten kai pitäisi ottaa ne pöydälle innostumaan joulun tulosta. Olen aika epäilevä niiden elpymisen suhteen, mutta toivon, etteivät ne huomaa sitä, vaan yllättävät minut iloisesti.

Kotona

katsoin 17.10 -ohjelman ja sen aikana pyöritin hulavannetta. Netistä katsoin Tanskalaisen maajussin, se on leppoisaa katsottavaa. Kuuntelin Markus Pöyryn eilisen saarnan, en ennättänyt kuunnella sitä eilen Patmos-radiosta, sillä juniori soitti siihen aikaan Tampereelta. Saarna pani ajattelemaan, millaisia uskomuksia itsekin olen ottanut itselleni sen sijaan, että olisin kysynyt, onko se Raamatun mukaista. Sen takia on tärkeää, että joku ravisuttaa ajatuksia. Uskoni on oltava Jeesus-keskeistä, ei minä-keskeistä. Ei ole kyse minun teoistani, vaan siitä, mitä Kristus on tehnyt ja minkä minä saan uskossa omistaa. Kuolinvuoteellakin kestää Hänen työnsä puolestani.

Laitoin ruuaksi kaali-porkkana-sipulimössöä. Öljyä paistinpannuun ja kasvikset sekaan. Pakasteesta löysin palan jotain vuohenjuustoa tai vastaavaa. Heitin sen sekaan ja lopuksi vielä cheddarjuustoa, jota oli jäänyt jääkaapin perälle eikä se loppunut vieläkään. Vähän kuivattua nokkosta ripotin päälle ja hyväähän siitä tuli. Huomenna otan loput töihin mukaan.

Tuoremössöjä olen harrastanut vähän yli viikon. Ostin kaupasta lisää jotain tuoresalaattia, huuhtelin sen mustikoiden ja puolukoiden sekaan. Puoli purkkia ananasmössöä perään. Kreikkalaista jugurttia joitakin lusikallisia, sen ostin 30% tarjouksena. Eri kippoon laitoin likoamaan pellavarouhetta, chia-siemeniä ja sokerijuurikashiutaleita. Kun olin pörisyttänyt marjat poikineen mössöksi, lisäsin liotetut sekaan. Hyväähän siitäkin tuli. Pistelen sitä vielä illemmalla lisää poskeeni. Jogurttia pari lusikallista kyytipojaksi.

Tietysti

söin myös pari leipää päällysteineen. Leivänkin ostin 30% alennuksella, niin minä melkein aina teen, ellen saa jostain kierrätyksestä sitä. Olen hyvin säästäväinen toisissa asioissa, toisissa taas en. On varaa elää hetkittäin vähän rennommin, jos pääsääntöisesti pitää kukkaronnyörit kireällä. Koskaan en osta muovikassia kaupasta, se on periaatteeni.

Halusin kokeilla

pikkuleivän tekoa kotonakin. Veivasin terveellisemmän version. Ohjeessa oli 5 dl vehnäjauhoja. Laitoin 3 niitä ja 2 kaurahiutaleita. Voita oli ohjeen mukaan 200 gr, mutta laitoin puolet määrästä sitruunan makuista öljyä. Maukkaita tuli. Onnistuin käräyttämään puolet, sen arvaa.

Elämäni on muuttunut

Arin kuoltua. Arin eläessä juhlapyhät ja viikonloput olivat raastavia: minulla oli mies, mutta olin surkean yksin. Nyt olen yksin ilman miestä, tyhjää tilaa on rankasti ympärillä. Enää ei ole puolison sairauden tuomaa katkeraa yksinäisyyttä. On vain normaalia yksinäisyyttä, mutta kestän sen.

Onneksi on seurakunta! Onneksi on pyhäaamun messut, sen jälkeiset kahvittelut ja jopa yhteinen lounas monien kanssa, kun olemme sellaisen tavan ottaneet. On myös joka toinen viikko muutakin toimintaa seurakunnassa - ja nythän minulla on MT-EA-kurssi meneillään kerran viikossa.

Ilokseni voin kävellä ja lähteä ulos, kun seinät kaatuvat päälle - ja jo ennen sitä. Kaipaisin kumppania, joka jakaisi ajatuksia kanssani. Ainahan voin soittaa kavereille ja ystäville, mutta ei sitäkään jatkuvasti jaksa, se vaatii aktiivisuutta. Lapsilla on omat perheensä. Heidän kanssaa viestittelen lähes päivittäin.

Huomenna

menen käymään pojan luona, hänellä on syntymäpäivä tällä viikolla - isänpäivänä syntynyt lapseni! Raahasin hänelle lahjan kaupasta. En voi kertoa, mikä se on, ettei hän satu nähdä... Vaikka käteni on ollut tosi kipeä, en näköjään näe mitään syytä olla kantamatta raskasta lastia puolta kilometriä.

Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla.
Aika on syntyä ja aika kuolla. Aika on istuttaa ja aika repiä istutus.
Aika on surmata ja aika parantaa. Aika on purkaa ja aika rakentaa.
Aika on itkeä ja aika nauraa. Aika on valittaa ja aika hypellä.

- Tämä sunnuntain tekstistä! Nyt minun on aika siirtyä sohvailemaan, ihailla kynttilöitä ja nauttia illan rauhasta ja levosta. Olkoon sinunkin iltasi/aamusi/päiväsi levollinen, arvoisa lukijani!