31.10.2016 - Vuoden loppusuora

Minulla on kuvamuisti. Kansakoulussa piti opetella kuukausien nimet, varmaan kolmannella luokalla. Itkin kotona, etten ikinä opi näitä. Mutta opin minä. Näen silmissäni aukeaman ja siinä 12 kuukautta. Marraskuu on oikean puoleisella aukeamalla alareunassa, sen jälkeen on enää joulukuu.

Ja marraskuun ensimmäisenä

mummuni kuoli 1974, pappani marraskuun toisena 1964, jolloin olin 4,5-vuotias. Muistan, kun isä oli puhelimessa. Sairaalasta soitettiin, että pappa on kuollut.

Näin pyhäinpäivä on ollut minulle aina pyhäinpäivä. Silloin on sytytetty kynttilät haudalle. Halloween ei saa minulta mitään vastakaikua. Minä kaipaan taivaaseen, jonne esivanhempani ovat edeltä menneet, miehestäni puhumattakaan. Tässä kuussa tulee puoli vuotta Arin kuolemasta. Aika on vaan mennyt, suru on jo taka-alalla. Elämä jatkuu toisenlaisena.

Jumala ottaa

jotain pois antaakseen jotain muuta tilalle. Vielä en tiedä, mitä kaikkea se on, mutta päivittäin elän sitä. Saan käydä työssä, josta pidän. Se loppuu näillä näkymin kesäkuun lopussa, mutta sen jälkeisessäkin ajassa Jeesus kulkee edellä, minun ei tarvitse mennä maastoon, joka olisi Hänelle tuntematon. Jälleen nousee virsi 525 mieleeni, tässä meille aamun rukous:

1.
Suurempi kuin sydämeni
Jumalan on rakkaus.
Suurempi kuin oma tahto
Kutsujan on laupeus.
Suurempi kuin oma into,
ehdottomuus mieleni
- uskollisuus Jumalamme
kaikkea on suurempi.

2.
Suurempi kuin epäilymme,
suurempi kuin lankeemus,
suurempi kuin pettymykset
Jumalan on luottamus.
Hän on itse kutsuessaan
meihin istuttanut sen.
Hän ei kadu kutsumistaan,
hän on vahvuus heikkojen.

3.
Yhtä pyydän, Vapahtaja,
tänään yhtä pyydän vain:
Näytä yhden päivän matka,
askel, jonka tänään sain.
Keiden kanssa, mihin suuntaan
polku tänään avautuu?
Millä tavoin Isän tahto
meissä tänään tapahtuu?

Markku Kilpiö ja Anna-Maija Raittila 1984. Virsikirjaan 1986.

Sunnuntai oli suloinen,

olin messussa. Järjestimme sen jälkeen tervetuliaiset pastori-Otolle, siunasimme hänet seurakuntana. Joimme kakkukahvit, rupattelimme ja sen jälkeen menimme monissa miehin syömään ABC:lle Kivihakaan (13 henkeä).

Kotiin tultuani

lähdin ulos, kävelin kirjaston palautusluukun kautta Hietasaareen. Merivesi oli reilut kolme astetta ja tällä kertaa se tuntui tosi kylmältä. Olen käynyt vain kahdeksan kertaa lokakuun aikana uimassa, siinä syy. Mutta uin Isä meidän -rukouksen verran ja vähän päälle. Vielä rappusillakin seisoskelin vedessä hyvän tovin. Mainio oli olo sen jälkeen!

Kotona

soittelin pari puhelua ja kävellessänikin kummitytölle. Patmos-radiosta kuuntelin vielä päivän messun Seinäjoelta klo 17. Se tulee luterilaisesta Luukkaan seurakunnasta, Markus Pöyry saarnasi. Hän puhui, kuten Ottokin, päivän tekstistä, joka kehottaa maksamaan verot yhteiskunnalle, mutta antamaan itsensä kokonaan Jumalalle. Saarna kertoi myös totuutta tulevasta ajasta, se ei tule olemaan helppoa sille, joka tahtoo olla uskollinen Jumalan Sanalle ja päästä taivaaseen. Mutta sittenkin se on tie, joka antaa rauhan. Kehotan kuuntelemaan noita saarnoja sivulta www.lhpk.fi

Roomalaiskirjeen 12. lukukehottaa minua ja sinuakin, hyvä lukijani, Paavalin kautta:

Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne.
Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.

Perjantai-illan joulunlapsi -paketointi

oli mahtava projekti, joka kesti koko vuoden ja toi paljon iloa. Tosin olen ollut aivan rämä viikonlopun ja syönyt särkylääkettä milloin kovaan päänsärkyyn, mutta pääasiassa rasittuneeseen käteeni. Ehkäpä kivut hellittävät vähitellen, mutta eivät ne estä jatkamasta iloisena eteenpäin! Olen kovasti kiitollinen hyvistä yhteistyökumppaneista, joita on niin paljon, etten voi luetella, ettei vaan kukaan unohtuisi!

Olkoon viikkosi siunattu, arvoisa lukijani!