29.10.2016 - Vielä kierroksilla

Oi, miten helpottavaa oli herätä aamulla, kun muistin samassa, että valtava, hieno urakka on takana: joulun lapsi -paketit ovat valmiina lähtöön! Tosin neljä pakettia kököttää vielä eteisessäni, niihin lisään vielä karkkipussin kuhunkin. Marsku otti kotiinsa "jäämistöt", eli ison läjän sukkia ja lapasiakin ehkä - pipot loppuivat. Hän kenties lajittelee niistä lisäpaketteja. Runsaasti jäi myös värikyniä ja ties mitä - kaiken sen lähetimme menemään lajittelukeskukseen, saavat siellä täyttää paketteihin niitä.

Aviomiehelle olisi

ollut eilen kysyntää, ajattelin aamulla, kun nakkelin buranaa ja panadolia kitaani. Vaikka nautin pakettien ja laatikoitten raahailusta, oikea käsivarteni ei nauti. Liekö olkapääni ns. jäätynyt ja se saa minut ähkimään pienistä asioista: vaihteen vaihtamisesta autossa, takin pukemisesta tai muista pienistä liikkeistä. Arvelen, että kantamuksien nostelu rasittaa kättä myös, mutta eiköhän se siitä taltu. Luultavasti pianon soitto ja tämä näpyttely koneella on epäterveellistä kropalle, mutta ah, niin hoitavaa sielulle ja hengelle!

Niin, se aviomies

olisi voinut viedä minut ja auttaa tavaroiden kantamisessa ja kuljettamisessa kuten Marskun mies teki. Eläköön auttavaiset aviomiehet ja muutkin miehet! Aria en osaa tässä asiassa ajatella, sillä ei hän voinut minua auttaa vuosikymmeniin, paitsi rukouksin kantamisessa. Ja sehän toki on mahdollistanut sen, että minä olen jaksanut raahailla yhtä sun toista koko aikuisikäni. Rukous on parhaita asioita, mitä aviomies voi vaimonsa eteen tehdä, mutta joskus kantoapu olisi paikallaan sekin.

Kerronpa,

kuinka hommamme toimi eilen. Nostelimme Ulpukan ja Riden kanssa 9 pöytää rinkiin. Pöytiin kirjoitin maalarinteippiin, mitä kuhunkin pöytään laitetaan sen mukaan kuin joulun lapsi -videolla sanotaan: iso lelu, seuraavaan pipo, lapaset, sukat jne. Viimeiseksi pikku sälää ja joulukortti. Kerroin kaikille tulijoille, että ensin pakkaamme 50 pakettia tytöille, joten poikatavarat pöydän alle odottamaan tai muualle sopivaan paikkaan. Olin myös merkinnyt paikan tavaroille, jotka sopivat 2-4 vuotiaille, niitä pakkasimme lopuksi, kun näimme, riittääkö pakattavaa. Pääasiassa pakettimme lähtivät 5-9 -vuotiaille.

Jonsku kokosi

laatikoita, aloitti sen kolmelta, samaan aikaan, kun itse aloin Ulpukan ja Riden kanssa lajitella tavaraa, mitä kukin olimme tuoneet. Oli parempi, että muut tulivat vasta neljän maissa, niin kukin sai lajitella tuomansa oikeisiin paikkoihin. Aluksi teimme työtä pakkausten avaamisessa ja lajittelussa. Mutta kun kaikki oli näin selkeästi järjestyksessä, kaikki sujui mallikkaasti.

Kukin toimi, missä hyväksi näki. Kortteja kukin toi noin 10, osa kirjoitettu valmiiksi, osa lasten tekemiä. Niitä kannattaisi tehdä alkavan joulun aikana: aina korttipaperi lapsen/lapsenlapsen kouraan, kun tämä on tekemistä vailla! Lasten tekemät kortit ovat parhaita, Merry Christmas, lapsen etunimi ja ikä.

Kiitos Ulpukalle, joka riensi kahvinkeittoon sopivan hetken tullen, kattoi pöydän, tiskasi ja siivosi pöydät ja lopuksi lakaisi lattiat. Hän oli talon puolesta vastuussa ja avainten valtias, Marskulla puolestaan oli Lähetyskodin avain ja sinne kuljetin hänen ja miehensä avustuksella autoissamme kaikki laatikot.

Organisointikykyni

ei joutunut häpeään. On hyvä tietää, mitä osaa, mitä ei. Kortteja minun on turha piirrellä, laatikoitakaan en välttämättä ole näppärin kokoamaan, teknisistä jutuista puhumattakaan - mitään laitetta en saa toimimaan! Vastuuta osaan kantaa ja teen sen mielelläni, kun sitä tarvitaan. Voin kertoa, jos joku ei tiedä, että vastuu painaa ja on raskas kannettava, jos sen ottaa tosissaan. Minä otan yleensä kaiken tosissani, siksi uuvun helposti.

Toisaalta olen mielelläni toisten johdettavissa ja alamainen. Se taas edellyttää sitä, että arvostan ja kunnioitan johtajaa. Jos niin ei ole, olen huono alamainen. Alan kapinoida ja käyn hankalaksi. Taidan ottaa mieluummin potkut kuin alistumisen vääryyteen. Hyvää johtajaa palvelen ilolla. Kilttiä ja kunnioittamaani aviomiestä palvelin mielelläni, ja voisin jatkossakin palvella, jos sellainen olisi.

Kiitän sydämellisesti

kaikkia pakkaajia, lahjatavaran tuojia/lahjoittajia, rahan lähettäjiä/antajia ja puolestamme rukoilleita! Niin, en liene kertonut, että pakkasimme

114 pakettia

Ensi vuonna teemme saman, jos Jumala suo. Nyt jo osaamme homman ja voimme hioa sitä vuoden aikana lisää!

LutherinMannaa Jumalan lapsille -kirja

sanoo sanat kuin minun suustani:

Minä ylistän Herraa kaiken ikäni, veisaan kiitosta Jumalalleni, niin kauan kuin elän. -Ps 146:2

Jumalaa kiitetään ja ylistetään kahdella tavalla. Ensiksikin kunnioittamalla häntä sydämessä ja iloitsemalla hänestä. Maistamme ja tunnemme, että Herra on suloinen. Toiseksi kiitämme häntä niin, että julkisesti sytymme tunnustamaan maailmalle nämä sydämen ajatukset Jumalasta.

Sitten Luther toteaa, että tästä ei maailma tykkää, vaan se alkaa vihata niitä, jotka näin tunnustavat Jumalaa oikein ääneen, ja hän jatkaa:

On siis kallisarvoista kiittää ja ylistää vapaasti ja ääneen Jumalaa koko maailman kuullen.

Tänään

pyysin lapsiani vieraaksi, sillä täytekakkua jäi eilisestä. Amanda tulee vetelemään päiväunia luokseni, aamupäivän hän on äitinsä kanssa ultimate-turnauksessa, joka on Vaasassa viikonloppuna. Myös juniori vaimoineen on pelireissulla täällä.

Saan iloita jatkuvasti lapsenlapsistani, joita on tulossa perheeseen lisääkin. Pikku Amanda, 1v 10kk, laulelee Tuiki tuiki tättönen, iltaisin sua katso en... ja Jumalan kämmenellä ei kukaan ole turvallinen... Näin lapsi käyttää niitä sanoja, jotka ovat hänelle tuttuja! Toinen lapsenlapseni kirjoittelee ja piirtelee ahkerasti LUANTO- ja MUATI-LEHTIÄ, joiden nimille Ari varmasti nauraisi vedet silmissä. Ehkä hän tekeekin niin, siellä Jumalan taivaassa.

Huomenissa

pääsen taas jumalanpalvelukseen, messuun. Olev toimii kanttorina, minä voisin toimia vaikka esilaulajana etupenkissä. Ehkä kirkkokahvin jälkeen menemme joidenkin seurakuntaystävien kanssa syömään yhdessä jonnekin, se olisi mukavaa. Tänään on myös avattu uudet sivut,

luterilainen.net

Tervemenoa tutustumaan minulle rakkaaksi tulleen seurakunnan sivuihin - ja siunausta päivääsi, arvoisa lukijani!