28.10.2016 - Joulun lapsen aika on nyt!

En muista, monenako vuonna olen ollut mukana Joulun lapsi -keräyksessä. Viime jouluna kokosin 15 pakettia ja suunnittelin, että olisi kiva tehdä paketteja porukalla. Se olisi tehokkaampaa ja hauskempaa.

20 vuotta suomalaiset ovat vieneet Romaniaan ja muihinkin köyhiin maihin paketteja lapsille. Ne jaetaan seurakuntien kautta, niin että paketit eivät mene ahneimpien vaan tarvitsevimpien koteihin.Viime vuonna paketteja lähti Suomesta yli 300 000. Nyt varmaan enemmän. Ihmisillä on tarve ja halu jakaa omastaan.

On tutkittu, että ihmiset, jotka antavat omastaan toisille, ovat onnellisimpia ihmisiä - muitakin määreitä onnellisille ihmisille on olemassa, mutta Raamatun sana, että

on autaampaa antaa kuin ottaa,

kertoo ilosta, jota antaminen tuo. Katso www.joulunlapsi.fi

Vuosi sitten kokosin "Romantikkojen" ryhmän. Ryhmässäni on ollut 12 aktiivinaista, joista 8 on tulossa yhteen tänä iltana tavarat mukanaan. Ryhmäläisten lisäksi tulee kolme muuta naista, joten meitä on 11. Se, joka kantaa vastuun, jännittää varmaan eniten. Viime yönä en nukkunut oikein hyvin. Flunssakin kai pyrkii kylään, jo viikon on kolkutellut.

Eilen tein

kaksi täytekakkua, tänään syömme ne. En ennättänyt leipoa leipää, joten hain kaupasta vastapaistettua ja ostin jotain suolaista lisäksi. Autoni perässä on 120 laatikon kasa, 11 kokoamislaatikon nippu ja lahjatavaraa ja evästä. Olen rauhaton ja jännittynyt - mutta aika mukavalla tavalla kuitenkin: iloinen ilta on toivottavasti edessä. Kuvitan sivun myöhemmin, jahka saan kuvatuksi.

Vaasalaiset miehet

eivät ole kohteliaita, jos yleistys sallitaan. Menin aamulla mittaamaan ilmanpaineita autostani. Laite oli kai epäkunnossa, kun en saanut siihen mitään eloa. Tai sitten renkaani oli tyystin tyhjät. Huutelin parille miehelle, mitä syvällistä apua heillä olisi tilanteeseen, mutta he eivät varmaan osanneet suomea tai eivät välittäneet. Joten ehkä he eivät olleet vaasalaisia, tai sitten olivat epäritarillista ainesta.

Ilmanpaineet ovat vieläkin mittaamatta. Ehkä huomenna käyn ne mittaamassa eräässä paikassa, jossa ainakin joskus on laite toiminut.

Tänään olen hihitellyt

vitsille, jonka luin eilen illalla: Laihialaismies ajoi mopolla ojaan, neljä loukkaantui. -Ei tarvitse olla kaksinen juttu, niin naurattaa aina kun sen muistaa - etenkin, kun on jännittyneessä tilassa!

Luen Florence Nightingalen

elämäkertaa, Tyyli Tuulion kirjoittamaa. Eräässä kohdassa tunnistin jotain itsestäni, vaikka F.N. ja minä emme toki ole toisiimme verrattavissa, mutta ihmisten elämässä toimivat samanlaiset lainalaisuudet:

F.N.:n terveys oli sodan aikana saanut pysyviä vammoja - - Elämänkertojain on tapana valittaa, että hän ei Krimiltä kotiuduttuaan suonut itselleen riittävän pitkää, täydellistä lepoa.  - - kaikki - kehottivat häntä siihen - - hän ei suostunut.

Täydellinen lepo olisi ennen kaikkea merkinnyt ajatusten rauhoittumista, jännityksen laukeamista, tahdonvoiman herpaantumista. Mutta kuka tietää, kuinka kriittistä se olisi voinut olla jo hänelle itselleen? Hän oli lähes kaksi vuotta tehnyt luonnottoman paljon työtä, elänyt hermovoimansa varassa - jos hän olisi sallinut itselleen täyden "rentoutumisen", olisi juuri se voinut merkitä luhistumista. -s. 133

Vaikka me yleensä tarkoitamme toisille hyvää, emme välttämättä saata tietää, mitä tämä eniten tarvitsee. Lohduttavaa tuo, että kaikki F.N:nkin omaiset ja ystävät hartaasti kehottivat tätä lepoon, mutta hän ei - onneksi - suostunut. Minäkin alan vasta vähitellen suostutella itseäni siihen. Ehkä nyt jo uskaltaisi?!

Vesisade jatkuu,

jonkin ajan kuluttua lähden ajelemaan Kirkkopuistikolle. Siunattua viikonloppua, arvoisa lukijani!