23.10.2016 - Jumalan Sanaa ja lepoa

Kiitos Jumalan, niin oli taas siunattu messu sielun ja hengen virkistykseksi, uskon vahvistukseksi sekä kirkkokahvit toisten seurakuntalaisten kanssa ruumiin virvoitukseksi. Saimme irrotella kielenkantojamme, mikäli ne eivät veisatessa vielä olleet tarpeeksi löystyneet! Kipeä kurkkunikin vaan parani messun edetessä. Pari virsikirjan virsistä oli vieraita minulle, mutta niissä on syvälliset sanat, virret 286 ja 188; jälkimmäinen tässä:

1.
On, Herra, pyhä sanasi
niin usein unohdettu
ja monen sielun surmaksi
sen ääni vaiennettu.
Vierasta tulta kannettu
on Herran alttarille
ja ihmissanaa saarnattu
sieluille etsiville.

2.
Lahjoitit, Herra, sanasi
matkalle oppaaksemme
ja sanan kautta armosi
kalliiksi aarteeksemme.
Me siitä saamme ravinnon
voimaksi sieluillemme.
Kuolema palkkanamme on,
jos muuta hapuilemme.

3.
Siis kiittäkäämme Jumalaa
suuresta armostansa,
kun virvoittaa ja lohduttaa
hän meitä sanallansa.
Jos Herran kirkas sana saa
valaista ihmismieltä,
voi yönkin tullen vaeltaa,
ei tyhmä eksy tieltä.

4.
Näin meille sana opettaa,
näin uskoo kansa Herran:
vain Kristukseen ken uskaltaa,
taivaaseen pääsee kerran.
Pois oma arvo, ansio,
on turha niihin luottaa.
Kun tulee Herran tuomio,
vain armo avun tuottaa.

5. Edessä Herran tulemme uskosta vanhurskaiksi ja tähden Vapahtajamme armosta autuaiksi. Rakkaus Herran käskyihin niin syttyy sydämeemme, iloisin, vapain sydämin Jumalan tahdon teemme.   6. Maa, taivas kyllä hukkuvat ja katoavat kerran. Silloinkin meitä kantavat armo ja totuus Herran. On sana turva ainoa, Kristuksen rauha kestää. Ei kukaan Herran omilta voi pelastusta estää. 7. Jumalan Pojan uskossa kun maailmasta lähden, on elämäksi kuolema, saan voiton armon tähden. Se usko kaiken voittava minulle, Herra, anna, ja lähtöhetken tullessa rauhaasi minut kanna.

Olavus Petri 1536. Suom. Jaakko Finno virsikirjaan 1583. Uud. Alfred Brynolf Roos 1867, komitea 1984.

On sangen

mahtavat sanat. Taannoin äidit ovat laulaneet töitä tehdessään, nyt taitaa tilanne olla toinen. Itsekään en tainnut osata veisailla, mutta laulaa yritin toisinaan. Lapset eivät siitä oikein pitäneet, ainakaan aina. Muistan, että tytär oli kehottanut lopettamaan hyräilyn, mutta unohdin sen heti ja taas kohta hän yritti vaientaa minut - en muista, onnistuiko. Kun sydän on täynnä, niin lauluksi se muuttuu!

Pastorimme Otto

puhui saarnassaan miehestä, joka oli niin suuressa velassa isännälleen, ettei sitä olisi maksettu mitenkään yhden ihmisen ansioilla, vaikka tämä olisi elänyt 500 vuotta. Mies yritti kuitenkin neuvotella ja keplotella, että saisi lisäaikaa. Hän kai kuvitteli, että keksii jonkin keinon selvitä kamalasta tilanteesta.

Näinhän mekin teemme, sanoi pastori. Alamme neuvotella Jumalan kanssa:

- Tästä eteenpäin käyttäydyn oikein

- Anna vähän lisäaikaa, selvitän kyllä sotkut

- En katsele vieraita naisia/miehiä ja aion muutenkin parantaa tapani, mitä niissä sitten onkaan väärää ollut

Isäntä käyttäytyi kuitenkin aivan poikkeuksellisesti: hän mitätöi koko valtavan velan. Sitä ei tarvinnut maksaa ollenkaan, koskaan, yhtään. Mies pääsi vapaaksi, hän sai velan anteeksi!

Minäkin saan syntini anteeksi, minun isäntäni, Jumala, on jo antanut kaiken minulle anteeksi! Mitä tästä seuraa minussa?

Jumala on ensin

antanut syntini anteeksi, että minä sen jälkeen antaisin anteeksi toisille. Minun velkani on suuri Jumalaa kohtaan, yhtä suuri kuin tuon kertomuksen miehen. En pysty koskaan sitä Jumalalle maksamaan tai mitenkään sovittamaan. Koska en vain tee syntiä vaan olen läpikotaisin syntinen, en kykene tekemään pelkästään oikeita asioita. Teen syntiä syntisen luontoni takia. Mutta kaiken sen Jeesus sovitti ristillä ja sen takia Jumala ei lue minulle enää syntejäni. Ne on maksettu, ne on sovitettu ja anteeksi annettu. Nekin, jotka uskossa oloaikanani olen tehnyt ja teen.

Pastori antoi tärkeän neuvon. Kun sinä teet syntiä, TULE TAKAISIN Sanan ja sakramenttien, siis armonvälineiden ulottuville. Älä pakene, vaan palaa takaisin ja anna taas pestä itsesi puhtaaksi Sanan ja ehtoollisen kautta. Usko syntisi anteeksi. -Aamen. Siinä on meille tärkeä ja mieleenpainettava ohje.

Jauhelihapihvit

ovat paistumassa, lämmitin eilen tekemääni riisi-sipulisekoitusta. Iltapäivällä aion katsella mahdollisesti Isä Brownin ja vielä Hercule Poirotinkin, luultavasti Areenalta edellisen. Sillä viideltä kuuntelen messun Seinäjoelta Luukkaan seurakunnasta - en tiedä, saarnaako Markus Pöyry tänään vai joku muu. Kuulen joka tapauksessa myös komeaa veisuuta ja voin keskittyä siihen sohvalla makoillen ja kynttilöitä tiiraillen, ehkä kahvia tai teetä hörpiskellen.

Iloa pyhäpäiväsi viettoon, arvoisa lukijani!