22.10.2016 - Reissun jälkeen

Otin perjantaina lomapäivän, lähdin Nivalaan. Äitini luona yövyin tapani mukaan. Tapasin veljiäni, heidän lapsiaan ja perheitään. Kävin iltakävelyllä, sipsuttelin Helinän pihasaunalle, jonne myös Anita hurautti jahka ennätti. Helinä sytytteli lyhtyjä pimeää karkottamaan.

Istuimme iltaa

kahvia juoden, minä sivusta vedettävässä sohvassa makoillen. Katselin tulen liekkejä kamiinassa, liekkejä tuikkukynttilöissä, niiden värejä ja varjoja. Hoitavaa. Sairauksiamme ruodimme, elämää, miehiä, lapsia, lastenlapsia. Välillä nauroimme, välillä vakavoiduimme. Lopuksi luimme Isä meidän ja lähdin Anitan kyydissä nukkumaan äitini tykö.

Tai niin luulin. Kahvin juonti kostautui ja valvotti aamuyöhön, mutta sitä oli turha siinä vaiheessa enää surkutella. Paras vain käännellä kylkeä ja yrittää pysyä positiivisena.

Synttäritkin

pääsin juhlimaan reissullani. Yhdellä veljistäni riittää monta kaunista tytärtä (toisilla kahdella vain yksi kaunis kummallakin kuten itsellänikin eikä rumia ollenkaan!) - elokuullakin onnistuin menemään yksien synttärien aikoihin ja jälleen tärppäsi! On hienoa seurata nuorten elämää ja jakaa heidän kanssaan elämää eri näkökulmista edes vähäiseltä osin.

Kävin myös veljeäni tapaamassa hänen työpaikallaan kaupassa ja join siellä kahvit. Isän ja isovanhempien haudoille vein kynttilät. Leikkasin miesväen hiuksia, mikä on lystiä luovaa puuhaa.

Erään asian

olen havainnut liittyen hengelliseen elämään tai sen muuttumiseen kohdallani.

Olin viikko sitten jo monta kertaa mainitsemassani Yksinäisyyden monet kasvot-seminaarissa Ryttylässä. Aiempina vuosina vastaavassa tilanteessa minulla olisi ollut kova tarve saada rukoilla monien ihmisten kanssa ja tulla enemmän kuulluksi. Tai ainakin niin, että joku olisi rukoillut minun puolestani. Keskustelin tänään aiheesta erään toisen lähetyshiippakuntalaisen kanssa ja

tulimme seuraavaan johtopäätökseen:

Se opetus, mitä olemme saaneet lähetyshiippakunnan seurakunnissa eri pastorien kautta on vahvistanut luottamustamme Jumalaan ja hänen Sanaansa. Jumalan Sana on elävä ja voimallinen. Ei tarvita aina ihmisiä sanomaan, mitä mieltä Jumala on minusta tai milloin mistäkin. Jumala tekee sen itse puhumalla suoraan Sanassaan, vaikuttamalla tahtomista ja tekemistä. Koska näissä seurakuntien messuissa ja opetuksissa selitetään ja luetaan nimenomaan Raamattua eikä ihmisten kokemuksia niin Sana itse pääsee vaikuttamaan kuulijoissa. Toisten kokemukset ja ihmisten mielipiteet eivät tee sitä, mitä Sana tekee.

Mieleeni tulee

jälleen muutaman vuoden takainen matkani Viroon, josta kerroin silloiselle pastorillemme Markukselle. Odotin kokemukseni nojalla, että hän kehottaa olemaan valppaana, rukoilemaan, lukemaan Raamattua ja varomaan eksytyksiä ja ties mitä kaikkea matkalla voi sattua - lankeemuksia ja hairahduksia, kaiken sorttisia, jos en itse ole terävänä. Suu auki äimistelin, kun Markus sanoi: PIDÄ HAUSKAA!

Pastori siis luotti ja luottaa, että Jumala on se, joka pitää minusta huolta ja valvoo vaellustani. Minun ei tarvitse sitä tehdä hampaat irvessä valmiina vastustamaan paholaista, joka tietenkin heti hyökkää, jos en ylistä, rukoile, lue Raamattua tai muuten TEE ITSE jotain varjellakseni itseäni uskossa.

Ei, vaan koska olen Jumalan oma lapsi, hän pitää minusta huolen. Hän on jo kasteessa ottanut minut omakseen ja merkinnyt minut lapsekseen. Hän tietää, että haluan seurata häntä ja olla kuuliainen. Tämän kaiken takia Jumala on kuin pienen lapsen vanhempi, joka ottaa vastuun lapsestaan vieraallakin maaperällä.

En tiedä,

osaanko ilmaista ymmärrettävästi, mitä tarkoitan. Joka tapauksessa olen saanut hiukkasen edes kasvaa siihen suuntaan, että Jumala on paljon suurempi ja armahtavampi kuin olen kuvitellut! Uskossa pysymisessä ei ole kyse siitä, että minä omilla teoillani osoitan uskollisuutta ja sitoutumista Jumalaan, vaan minä lepään hänen varassaan, joka on uskon minussa alkanut ja pitää yllä. Saan enemmän levätä ja luottaa, vähemmän hosua ja yrittää itse.

Tietysti tarvitsen toisten rukousta ja soitan tämän tästä jollekin ystävälle, jonka kanssa rukoilemme toistemme puolesta. Pyydän paljon esirukousta ja tarvitse sitä. Mutta minä en tee omilla teoillani uskoani eläväksi, vaan Jumalan Sana tekee sen.

Markus Pöyry puhuu viime pyhän saarnassaan tästä, sivulla www.lhpk.fi, muun muassa.

Ostin uudet nappikuulokkeet

Nivalasta, kuuntelin Norvannon opetuksia 1. Mooseksen kirjan alusta. Hän selittää siinä erinomaisen hyvin, mikä kirja Raamattu on ja miksi ja miten sitä on luettava. Suosittelen kuuntelemaan. Hyvin mielenkiintoista.

Kotimatkalla

tänään iltapäivällä kurkkuni alkoi kipeytyä. Kävin kuitenkin Arin haudalla, vein kotimetsästä hakemiani kuusenhavuja ja sytytin uuden kynttilän lyhtyyn. Hauta on nyt talvikunnossa. Kynttilä palaa siellä usein kuten muillakin haudoilla. Ihmiset muistavat rakkaitaan, minä myös.

Kotona lisäsin vaatteita, oli vilu ja väsy. Olen lueskellut veljentytön minulle lähettämiä Kodin Pellervoja. Se on tosi upea lehti, maanläheinen, siinä on kiinnostavaa luettavaa. Sain häälahjaksi Arin kanssa saamamme kellon Nivalasta täysremontista ja olen katsellut sitä samalla. Se nakuttaa taas seinällä ja näyttää aikaa, lyö tasaisesti kaikki lyönnit. Pari kynttilää palaa lipaston päällä. Kuuntelen Händeliä. Käyn jonkin ajan kuluttua saunassa.

Aamulla, jos Jumala suo ja olen terve, menen Mikaelin seurakuntaan messuun ja hoitelen kanttorin hommia. Herra suokoon terveyttä, sillä ensi perjantaina ROMANTIKKOJEN ryhmämme kanssa kokoamme sata pakettiamme lähtemään Romanian köyhistä köyhimmille lapsille.

Halpa-Hallit tarjoavat ohjeita ja laatikkoja pakettien tekemistä varten ja sinne voi myös tuoda valmiit paketit. Me viemme luultavasti Lähetyskodille omat pakettimme, se on yksi keräyspisteistä.

Siunatkoon meitä kolmiyhteinen Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki - mukavaa saunailtaa, arvoisa lukijani!