26.09.2016 - Varhaisen aamun ajatuksia

Heräsin neljän maissa,

stressiä pukkaa. Sen takia syntynee vähän painavaa tekstiä. Tutkailin netistä yliherkkyys-sivustoa ja löysin itseni. Nimenomaan ääniyliherkkyydestä luin. Joku voi kärsiä mahdottomasti vaikkapa siitä, että lähellä joku puree purkkaa, maiskuttaa tai järsii omenaa. Minä en kestä voimakasta, äänekästä, yhtäjaksoista paasaamista/puhetta. Tekee mieli hypätä ikkunasta ulos tai alkaa kiljua. Luultavasti ylipäänsä liika puhe tai mahdollisesti muutkin äänet väsyttävät minua tavallista enemmän.

Sivustolla, jota luin, kirjoitteli myös henkilö, joka ei ymmärtänyt asiasta mitään. Hän vetosi maailman ongelmiin ja kehotti olemaan narisematta turhista. Miksi ihmeessä me, minä mukaan lukien, olemme niin kärkkäitä neuvomaan ja puuttumaan asioihin, joista emme mitään ymmärrä?

Jos itse olen ollut väsynyt,

kuten usein olen, saan usein kehotuksia ajatella, miten hyvin minulla on asiat, kun minulla on lapsia ja lastenlapsia. Totta kai se on valtava kiitoksen aihe, enkä tietenkään osaa tarpeeksi kiittää, kuten meistä ei kukaan osaa kiittää tarpeeksi vaikkapa siitä, että olemme saaneet syntyä Suomeen, ei ole jatkuvia kipuja tai meillä on ruokaa syödäksemme. Kiitämme usein vasta, kun menetämme jotakin, jonka olemassa oloa emme ole siihen asti edes huomanneet. Sellainen on ihminen.

Usein kehotetaan kärsivää ajattelemaan jotain, mitä hänellä on. Varmaan se on tarpeen, jos henkilö on vaipunut syvään itsesääliin, luulisin. Mutta itseäni se loukkaa, sillä nuo sanat viittaavat siihen, ettei minulla ole lupaa tai oikeutta valittaa tai olla väsynyt. Että en ole tarpeeksi kiitollinen, että olen jotenkin väärässä tai huono.

Mutta eihän kukaan sano esimerkiksi jalkansa katkaisseelle, että ajattele: sinulla on kädet, ole kiitollinen siitä! Jalan katkeaminen on ongelma juuri sillä hetkellä eikä se poistu käsiä ajattelemalla. Näin minä ymmärrän asian. Miksi sitten vetoamme ties mihin, jos jollakin on vaikeaa?

Lukemallani sivustolla

joku oli saanut apua neurologilta. Ääniyliherkkyys voi kuulemma johtua sisäkorvan häiriöstä, ns. misofoniasta. Kyseisen henkilön tilanne oli parantunut huomattavasti lääkkeen ansiosta.

Eilen

oli hyvä päivä, lepopäivä. Menin vasta puoli kymmeneksi kirkkoon, sillä en ollut soittovuorossa. Pidin sen sijaan saarnan aikana pyhäkoulua ja se oli ihan mukavaa. Lapsia oli viisi paikalla. Koska Oton saarnoja emme ole saaneet vielä nettiin, kuuntelin kotona muutaman muun saarnan päivällä. 22.9.2013 kuuntelemani Hannu Mikkosen saarna oli erittäin puhutteleva. Päivän tekstinä oli ympärileikkaus ja uskoon tulo tai uskossa olo sekä eläminen päivittäin kasteen armossa. Ympärileikkaus edelsi kristillistä kastetta, opetus oli äärettömän mielenkiintoinen. Harmi, ettei siihen saa suoraa linkkiä, mutta sen voi etsiä www.lhpi.fi -sivustolta ketä kiinnostaa.

Iltapäivällä

pyöräilin hautojen maitten kautta erään pariskunnan luo, jotka käyvät seurakunnassamme, Olen ja Anen. Puhuimme hengellisistä ja muistakin asioista, rukoilimme ja kahvittelimme. Soittelin Olen kaunisäänistä pianoa ja hän soitti viulua – oi, se oli kaunista! Sain joitakin nuotteja häneltä, ryhtynen harjoittelemaan ja kenties soitamme seurakunnassa joskus jotain.

Pyöräilin

Olen ja Anen luota uimaan. Vesi oli +12 astetta, viihdyin meressä 9 minuuttia uiden, voimistellen ja muuten vaan vedessä töröttäen. Oli mahtava olo vedestä noustuani, kun veri kiersi vimmatusti!

Iltamassa

keskipoikani kävi, oli menossa hakemaan vaimoa junalta. Hän totesi, että kannettavani toimii, ei tarvitse päivittää. Kun hän lähti, totesin, ettei toimi. Pitää päivittää. Eipä tarvinnut vahdata Areenalta mitään, kun en voinut. Taisi olla pelkästään hyvä juttu. Poika toi kalastamiaan ja  paistamiaan haukifileitä - hyvää oli ja on!

Soittelin

iltasella vielä eräälle ystävälle ja äidille ja painelin nukkumaan kohtalaisen varhain. Nyt on päivä edessä ja rukoilen voimia ja viisautta päivän koitoksiin Jumalan sanoihin vedoten (Joh 15):

4. Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niin kuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa.
5. Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.

Hyvää, siunattua päivää, arvoisa lukijani!