24.09.2016 - Rento viikonvaihde!

Eilen vältin

perinteeksi tulleen perjantaivalvomisen ovelasti. En ottanut koko viikolla melatoniinia, mutta perjantaina nappasin sitä reilut 2 mg ja nukahdin väsyneenä hyvissä ajoin ja heräsin kahdeksan maissa levollisen yön jälkeen.

Niinpä päiväkin

on ollut levollinen ja rauhaisa. Olen kuunnellut syksyistä musiikkia youtubesta, suosittelen esim. tätä:

https://www.youtube.com/watch?v=110Jl_JK9VE

ja lisäksi raamattua luettuna:

http://www.netmission.fi/aaniraamattu?snb_adname=netmission&snb_adtype=1

Puuhastelin mukavia

kotihommia. Lyhensin parit verhot ikkunoihini sopivaksi. Tosin tänään huomasin jälleen todeksi sukuvian, joka kertoo, "etten ole viimeisen päälle tarkan työn tekijä”, kuten isäni sangen osuvasti totesi taannoin äidille. Minä allekirjoitan saman ja ihan iloisesti vielä. Minun kuten äitinikin lahjat ovat jossain muualla kuin pikkutarkan työn tekemisessä.

Ni-in,

huomasin, että viimeksi lyhentämäni verhot, jotka ovat tuvan ikkunassa, ovat muuten siistit, mutta toinen on monta senttiä lyhyempi. Ja ettei vaan ole vinokin…

Pari viikkoa ne ovat kuitenkin onnellisesti liehuneet ikkunassani minun asiaa huomaamattani. Eivät ne näy pöydän takaa, mutta hiukan harmittaa, kun huomasin asian. Ei muuten väliä. Kolmas samanlainen verho on toisessa ikkunassa, kenties se olisi samaa paria jomman kumman kanssa. Sitä ajattelen toiveikkaasti, mutta enpä nyt juuri jaksa ruveta mittailemaan ja verhoja vaihtelemaan.

Olen näes

jo tehnyt ikkunan kanssa töitä tänään. Pesin makuuhuoneen ikkunan, joka jäi kesällä pesemättä. Samalla otin sieltä verhot alas ja lyhensin ne, kuten edellä kerroin - tulos alkaa arveluttaa edellisen huomioni jälkeen... Hyvä mieli tulee kuitenkin pienestäkin tekemisestä.

Tekaisin pienen pullataikinan ja paistoin kaksi pitkoa. Vein pari palaa naapuriin, josta lainasin ikkunan avaajan. Pojan tekemä katkesi ja alkuperäinen on hukassa tai en ole sellaista edes saanut taloon muuttaessani.

Kun sain pitkot

paistetuksi ja maistetuksi, hyppäsin pyörälleni ja lähdin uimaan. Sää on viilentynyt syksyiseksi, tänään ei aurinkoa näy. Eilenkin kävin uimassa, kävellen pitkästä aikaa, mutta kävelystä ei lonkkani tykännyt, joten pyöräillään sitten!

Uimasta lähdettyäni pyöräilin hautojen maille. Arin haudalla paloi vielä keskiviikkona viemäni kynttilä. Kukatkin olivat kauniita, lisäsin maljakkoon vain muutaman nappikukan, jotka olin poiminut matkalta. Huomenissa kynttilä lienee palanut loppuun. Ehkä vien kirkon jälkeen tai illemmalla sinne uuden kynttilän huomenna. Minulla ei ole kanttorivuoroa, viikko on ollut sikäli helpompi. Pyhäkoulua tosin aion pitää.

Kotona ripustin

uikkarit narulle kuivumaan ja samalla muistin amaryllikset tallin seinänvierellä kukkapenkissä, pyykkinarun lähellä. Kolme mukulaa on kasvanut kesän kukkapenkissä, mutta talveksi ne pitäisi nostaa ylös. Tein sen, hain varastosta ruukut ja laitoin mukulat purkkeihin. Jätin kuitenkin ne vielä verannalle. Pitää katsoa netistä ohjeita, miten niiden kanssa toimitaan. Luultavasti en saa niitä jouluksi kukkimaan, mutta ainahan voin yrittää ja nakata ne mäkeen, jos homma ei onnistu.

En ole käynyt

kesän aikana enkä sen jälkeen naapuripariskuntaa tapaamassa. Nyt oli hyvä syy, kun oli pullanpalat vietävänä. Sain kutsun päiväkahville ja istuin jonkin aikaa kylässä. Mukavia naapureita minulla joka puolella, omassa ja naapuritalossa!

Eilen koin sortuman,

nimittäin mustamakkarasortuman. Oli pakko hakea sitä lähikaupasta illansuussa, asiasta tehden. Söin ison annoksen, maukasta oli! Tänään söin loput eilisen muusin kanssa.

Olihan minulla eilen vieraitakin. Ystäväni Mirella tuli kotiini, kun olin vielä työssä. Hän sanoi olleensa väsynyt jumpan jälkeen ja oli nukkunut sohvalla ja oli levänneen ja virkistyneen oloinen, kun tulin kotiin ja aloin paistaa silakoita ja tehdä muusia meille. Söimme yhdessä, joimme kahvit ja piirakkaa sen kanssa. Eräs sukulaiseni pistäytyi tuomassa säkillisen ostamiaan leluja Romanian lasten paketteihin. Niitä ihailimme Mirellan kanssa yhdessä – kuukauden päästä on pakettien kokoamistalkoot!

Mirellan lähdettyä

soitti äiti, sitten tuli poika käymään. Eli aika huisketta on ollut, kun tarkemmin asiaa mietin.

Niinpä tämä

päivä tuntuu aivan mukavalta tällaisena. Ikään kuin elämäni värit olisivat muuttuneet harmaasta vähän värillisen harmaaksi. Minulla on kaikki hyvin, värit vaan ovat vähäsen hukassa, samoin väsymys on melkoinen, mutta niinpä tuo kuuluu olevan nuoremmillakin.

Tänä iltana

käyn saunassa kuten kävin eilenkin. Lukemista minulla on, syötävää samoin. Kudottavaakin olisi, mutta oikea olkapääni ei siitä tykkää. Eilen en kutonut enkä tarvinnut myöskään särkylääkettä illalla. Ehkä yritän tänäänkin olla kutomatta, jos suinkin maltan.

Wilcoxrohkaisee meitä Kallis hunajanpisara -kirjasen loppupuolella näin:

Hän on nyt valtaistuimellaan riisuttuaan ristillä syvimmässä alennuksen tilassa aseet kaikilta, jotka voisivat sinua vahingoittaa ja ahdistaa, Kol 2:15: Hän riisui aseet hallituksilta ja valloilta ja asetti heidät julkisen häpeän alaisiksi; hän sai heistä hänen kauttaan voiton riemun.

Hän on kantanut kaikki syntisi, murheesi, huolesi, kiusauksesi ja mennyt valmistamaan asuntoa sinulle.

Eikö tässä ole meille valtava ilosanoma, evankeliumi! Minä saan olla vapaa, Jeesus on voittaja ja minä hänen kanssaan!

Iloa viikonloppuusi, arvoisa lukijani!