Kategoriat: Ajankohtaista
Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa. -Fil 4:7
Tämä jae on Lutherin tekstin aluksi, tuttuakin tutumpi ja koetuksen kestäväksi havaittu.
Lauantain huomenet
Kyyhkytuvastani ennen kuin hyppään autooni ja suuntaan nokan kohti Larsmon lähetyskotia. Siellä on läntisen alueen seurakuntien yhteisöpäivä, joka on aina näin syksyisin. Sinne osallistuvat seinäjokiset, kokkolalaiset sekä vielä pyhäkoskisten väet – siis luterilaisen Lähetyshiippakunnan seurakunnat.
Luther kirjoittaa omasta tilanteestani päivän tekstistä. Hän sanoo, että Jumalan rauha ei ole sitä rauhaa, jonka tunnemme, kun onnettomuus lakkaa. Se on sitä, että olemme turvassa ja tunnemme hänen rauhansa onnettomuuden kestäessäkin. Itse luen onnettomuuden kohdallani Arin sairastamiseksi, joka päättyi Jumalan armosta toukokuussa.
Luther sanoo:
- - Ne taas, jotka iloitsevat Jumalassa, tyytyvät siihen, että heillä on rauha Jumalan kanssa. He pysyvät miehuullisina murheessa pyrkimättä sellaiseen rauhaan, joka on sopusoinnussa järjen kanssa, nimittäin sellaiseen, joka syntyy, kun onnettomuus lakkaa.
He pysyvät lujina odottaen uskosta sisäistä vahvuutta. He eivät lainkaan välitä siitä, onko onnettomuus lyhyt- vai pitkäaikainen. He eivät myöskään levottomina ajattele, miten kaikki vielä päättyy. He jättävät kaiken Jumalan haltuun tahtomatta tietää, milloin, millä tavalla ja kenen avulla hän auttaa.
Siksi Jumala osoittaa heille armonsa valmistaen heidän onnettomuudelleen heidän täydelliseksi parhaakseen sellaisen lopun, että kukaan ei olisi osannut sellaista aavistaa eikä toivoa. -Mannaa Jumalan lapsille
Voisiko paremmin
sanoa meidän tilanteestamme, siitä miten Jumala on toiminut kohdallamme? Ei voisi! Tosin oma olemiseni ei ole ollut noin seesteistä, mutta Jumalan armosta olen pysynyt paikallani hänen rauhansa avulla.
Hyvää viikonloppua, arvoisa lukijani! Minä jatkan matkaani Larsmosta Nivalaan sukua tapaamaan ja puolukkametsään virvoitusta hakemaan!