06.09.2016 - Sauna vanhin voitehista!

Selinmakuulla

sohvalla, läppäri sylissä. Katsoin juuri norjalaista luonto-ohjelmaa. Lisäsin suosikiksi Areenalla, niin että hoksaan katsoa seuraavatkin osat. Norjalaiset tekevät upeita luontokuvia, niitä tuijotin paljon viime talvenakin.

Ohjelmaa katsoessa

on passelia pyöritellä hulavannetta. Jotain liikettä pitää kropalle saada. Uimassa käyn ja pyöräilen, mutta uimahalliin en ole kerinnyt vielä. Koska ehtinen, saa nähdä. Mutta osaan minä sohvailla tekemättä mitään, olen kokeillut. Se sujuu helposti, kun olen tarpeeksi väsynyt.

Olin keskustelemassa

eilettäin erään asiantuntijan kanssa. Aika turhauttavalle tuntui, mutta parin viikon päästä uusi yritys. Ehkäpä oivallan vähitellen jotain, kun aikani leukojani louskutan ja puhetta suollan. Jotain jo hoksasinkin: nyt on levon aika, nyt on aika antaa itseni kerätä voimia ja pysähtyä.

Eilen illalla kaaduin

yhdeksän jälkeen petiin. Olin aivan puhki. Yöuni oli katkonaista, näin unia, heräsin vähän väsyneenä. Mutta niin vaan on Jumala antanut voimat tähän päivään ja se on jo illassa.

Ostin uudet kengät

torilta tutulta, vanhalta kenkämyyjältä. Kotimaista laatua ja nahkaa. Tarkoitan kenkiä, mutta samoin on laita kenkämyyjän! Uusilla kopsuttimilla olen tämän päivän kopistellut menemään. Yritän opetella erilaista kävelytyyliä, jotain taaperruksen ja laivamiehen askeltamisen tapaista. Mutta naisellisestikin haluaisin kävellä, joten vaikuttaa haastavalta. Sain vinkkejä tutulta ortopedilta.

Huomasin myös,

että muutaman vuoden käytössä olleet Askel-klinikan pohjalliset alkavat olla menneen kesän lumia. On hommattava uudet.

Kun tuhlaamisen

alkuun pääsin, kävin ostamassa uudet farkut. Jo toiset muutaman viikon sisällä. Edelliset ostinkin monta vuotta sitten. Kai tämäkin kertoo jotain eheytymisestä. (Vaiko vain tuhlaamisesta?) Saan ostaa itselleni uudet housut, ja vielä toisetkin!

Jukka Salmisen muutamat sanat hänen kirjassaan rohkaisevat minua niin, niin kovasti:

”Elämä kutsuu sinua. Anna menneiden olla." -Jukka Salmisen kirjasta Tie, mies ja tähtitaivas (Suosittelen!)

Tänään sattui

eräs pieni episodi, jota en ryhdy kertomaan. Se osoitti jälleen kerran, kuinka pilkun tarkasti Jumala johdattaa menemiseni ja tulemiseni, pienetkin askeleeni. Tällaiset tapahtumat vahvistavat uskoa elävään Jumalaan, jolle yksikin pieni ihminen on tärkeä ja rakas.

Olisi muitakin mietteitä, mutta kirjoittelen toiste, kun on voimia.

Jeesus kanssasi, arvoisa lukijani!