11.08.2016 - Hauskaa puuhastelua!

Aloitan virrellä 561 tämän päivän tekstini, koska sanat pyörivät mielessäni:

Eilisiltana

kävin ylikierroksilla, koska olin ollut reissussa ja kotiin palattuani en tahtonut päästä päiväjärjestykseen. Kiitollinen olen kuitenkin, että sain unen pian vuoteeseen rysähdettyäni.

Aamuyöllä heräsin rukoilemaan, sillä kuulin ääniä naapurista. Siellä on saattohoitotilanne. Herra auttakoon, vieköön taivaaseen, synnyttäköön uskon elävään Vapahtajaan, joka yksin voi kuolemankin yli kantaa ja pelastaa taivaan kotiin ja iankaikkiseen elämään.

Kiitos, rakas Jumala, että Ari on perillä kotona, vailla murhetta, kipua ja vaivaa – täysin terveenä! Kateeksi kävisi, ellen uskoisi, että pääsen itsekin lepoon, jahka teen työni täällä loppuun.

Innolla olenkin

käynyt käsiksi tehtäviini. Kirjoittelin muutamia raamattulaulujen sanoja ja kävin kopioimassa niitä kuten jotain värityskuviakin. Ostin myös liimaa ja pari väritussia. Minulla on läjäpäin erilaisia papereita ja vihkoja, aion tehdä niistä erilaisia vihon tapaisia. Se on hauskaa puuhaa ja voin samalla kuunnella virsiä tai saarnoja. Joku voi ajatella, että mikä voisi olla masentavampaa kuin kuunnella saarnoja ja virsiä!

Mutta jos ja kun meillä on Pyhä Henki, hän meissä kaipaa kuulla Jumalan sanaa ja hengellisiä lauluja. Ihmisen luonto on lihallinen, täynnä omia pyyteitään eikä se halua muuta kuin tämän maailman huvituksia. Nämä kaksi luontoa, lihallinen ja hengellinen, taistelevat hautaan asti uskovassa ihmisessä. Voitolle pääsee se, kumpaa ruokimme enemmän!

On siis syytä valvoa!

Jeesus kehotti monin sanoin opetuslapsia: Valvokaa! Vihollinen käy kuin kiljuva jalopeura ja etsii, kenet saisi niellä. On siis ruokittava sitä uutta ihmistä, uudestisyntynyttä luontoa sisimmässämme. Ainoa ravinto sille on Jumalan sana.

Ihminen uudestisyntyy veden ja Sanan kautta, kasteessa. Ja Sanaa tarvitaan jatkuvasti pitämään uskoa yllä ja vahvistamaan sitä.

Kävin ystävän

luona hakemassa kesäkurpitsaa. Oli hauska istua sisällä lämpimässä sateen lotistessa ulkona. Puhuimme syvällisiä ja joimme kahvia. Perheen nuoriso oli hakenut torilta metrilakua ja sitä pistelimme poskeemme.

Tänään on Taiteiden YöVaasan keskustassa. Enpä usko meneväni sinne tänä vuonna. Ei kovin huvita. Siellä on tapahtuma poikineen, sitä ja tätä. Minulla on mukavaa tekemistä kotonakin.

Sain eräältä ystävältä

Wilcoxin Kallis hunajanpisara -kirjasen monta vuotta sitten. Kaivoin sen esiin ja löysin rohkaisevaa tekstiä. Sitä vanhaa, tuttua, joka pitää tiellä. Mitään ”uutta viiniä”, New Wine, en kaipaa enkä halua. On turvallista pitää kiinni siitä, minkä on jo lapsena oppinut ja hyväksi havainnut. Ei pidä mennä edemmäksi Jumalan sanaa vaan pysyä siinä:

IHMISET puhuvat hyvinä päivinä rohkeasti uskosta, harvat tietävät, mitä usko on. - Kristus on Raamatun salaisuus; armo on Kristuksen salaisuus. Usko on ihmeellisin asia maailmassa. Lisää siihen jotain omaasi ja sinä turmelet sen. Kristus ei edes katsokaan siihen.

Kun uskot ja tulet Kristuksen luo, sinun on luovuttava omasta vanhurskaudestasi ja tuotava vain syntiä. Voi, se on vaikeaa! Sinun on tuotava vain kurjuutesi ja puutteesi. Muuten ei Kristus sovi sinulle etkä sinä Kristukselle.

Kristus tahtoo olla täydellinen lunastaja ja välimies ja sinun tulee olla kadotettu syntinen, muuten Kristus ja sinä ette milloinkaan kuulu toisillenne.

Vaikein asia maailmassa on ottaa vanhurskaudekseen yksin Kristus, se on; tunnustaa hänet Kristukseksi. Jos lisäät siihen jotain omaasi, et enää anna hänen olla Kristus. -s 8.

Mukavaa sadepäivän iltaa, arvoisa lukijani!