01.08.2016 - Työtä tiedossa!

Maanantai alkoi

uintireissulla perinteiseen tapaan. Harmillista, että herään melkein aina väsyneenä, vaikka selviän kyllä päivästä mainiosti. Tänään nukuin päiväunetkin, mitä arvostan kovasti. On ihana nukahtaa väsyneenä hetkeksi sohvalle. Kuuntelin Bachin musiikkia youtubesta, se on levollista ja rauhoittavaa.

Bachin kuuntelua

olen jatkanut pitkin päivää. Saarnoja olen myös kuunnellut ja kävellessäni Norvannon raamattuopetuksia, Esran kirjaa tällä kertaa.

Kahdeksalta lähdin uimaan,

piti pistellä rivakasti, että ehdin sieltä yhdeksäksi Palosaarelle Setlementin toimitaloon tekemään työsopimusta alkavaksi syksyksi. Kahden viikon päästä alkaa koulu Vaasassa, silloin aloitan työt. Mukavaa.

Paluumatkalla

istahdin sillan kupeeseen tuolille juomaan kahvia termospullosta. Aurinko paistoi, puu jätti kasvot onneksi varjoon. Kävin Kelassa ennen kotiin menoa, piti tulostaa yksi paperi sinne heti, kun työkuviosta oli faktaa esitettävänä.

Kotona

keskipoika jo odotti portaalla. Hän tuli varta vasten päivittämään kännykkääni, kun en itse sille mitään mahtanut. Kyllä se nyt taas toimii tekstarienkin osalta. Samaan syssyyn tuli tytär ja lapsenlapsi, pyörällä hekin. Ihana muru tuo pikkuinen. Hän osaa ilmaista itseään mainiosti. Kehotimme sanomaan moikka Petelle, mutta hän totesi tomerasti EI, mutta suostuttelu auttoi asiassa.

Serkkutyttö Eve, 6v, oli todennut, että Amanda, 1,5v, on hyvin kesytetty, kun ei enää syö legoja. Hauskasti ilmaistu, vai mitä!

Pyöräilin iltapäivällä

kaupassa palauttamassa löytöpullojani ja ostamassa ruokaa. Kävin rättikaupassakin sovittamassa muutamia farkkuja, mutta ne näyttivät ikävältä ylläni. Lahkeet olivat sitä paitsi niin kapeat, että oli työ ja tuska saada kiskotuksi ne jalasta pois. Minulla ei ole aikaa eikä hermoja tuollaisiin tamineisiin, kun käyn uimassakin lähes päivittäin. Vaatteet pitää olla helppokäyttöisiä – ehkä löydän taas kirpparilta valmiiksi istuvat!

Katsoin jonkin luonto-ohjelman,

jonka lopuksi siinä kehotettiin katsojaa nousemaan sohvalta ja lähtemään luontoon. Tein työtä käskettyä ja pyöräilin meren rantaan. Onneksi otin villatakin mukaan, sillä rannassa oli ihmeen viileää. Meri lainehti, tuuli oli navakka. Aurinko paistoi, mutta se ei riittänyt rannassa lämmittämään käsivarsia.

Jatkoin matkaa

katseltuani aaltoja jonkin aikaa ja Bachia kuunneltuani korvanapeilla kännykästä. Aika yksinäiseksi tunsin itseni, vaikka eipä minulla hätää ollut eikä ole. Hetkittäin elämä vaan on turhauttavaa, mutta eivätköhän päiväni täyty, kun työ alkaa.

Markus puhui

eilisessä saarnassaan etsikkoajasta. Alkukielen mukaan Raamatussa käytetty etsikkoaika-sana tarkoittaa hetkeä, jolloin Jumala lähestyy ihmistä. Milloin ja miten se sitten tapahtuu? Se tapahtuu niin usein kuin me luemme Raamattua. Silloin Jumala, joka on Sanassaan ja on elävä, kutsuu ihmistä luokseen ja parannukseen ja lähelleen. Myös ehtoollisessa Jumala etsii ja kutsuu - sen koenkin erityisen voimakkaana tätä nykyä.

Kenenkään ei siis tarvitse ajatella, että hänen 2-3 etsikkoaikaansa olisivat jo menneet eikä Jumala enää kutsu ja pelasta. Ei, vaan Jumala kutsuu nytkin, kun hän sanoo Matteuksen 11. luvun kautta:

Kaikki on minun Isäni antanut minun haltuuni, eikä kukaan muu tunne Poikaa kuin Isä, eikä Isää tunne kukaan muu kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.
Tulkaa minun tyköni, kaikki työtä tekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.
Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne.
Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä.

Niinpä me saamme jatkaa matkaamme iloiten, sillä tänään on pelastuksen päivä meillä jokaisella, jotka uskomme, että Jeesus Kristus on Herra, Jumalan Poika ja Vapahtajamme kaikista synneistä. Joka tämän uskoo, on autuas ja saa omistaa itselleen kaikki Jumalan lupaukset.

Minä ainakin

haluan tänäkin iltana uskoa syntini anteeksi ja luottaa, että Jumala johdattaa, hän kantaa ja vie perille.

Uskothan sinäkin, arvoisa lukijani!