31.07.2016 - Mielessä pyhät kirkkomatkat!

Kävinhän minä eilen

hautojen maillakin pyöräillen. En muistanut sitä kirjoittaessani illalla. Matkalla ajattelin, että vien Arille kukkia sairaalaan. Ai niin, ei kun hautausmaalle.

Aika lujaa veivasinkin, etenkin palatessa, kun sadepisaroita alkoi ryöpytä taivaalta ja minulla oli lähes kuiva tyyny kotona pyykkinarulla heilumassa. Kotona onneksi ei vielä satanut, kun kiidin paikalle pelastamaan, mitä pelastaa piti.

Vein leikkokukkia haudalle, pikaisesti vain kävin. Nurmikko oli kasvanut, yhtään ei erottanut, että ketään olisi viime aikoina haudattu koko riville. Jotenkin surullista ja lopullista. Nurmikko se vaan kasvaa, vaikka Ari on haudattu sen alle. ”Maasta sinä olet tullut, maaksi pitää sinun jälleen tulla” - tämä on niin totta.

Mutta lesken

elämän pitää jatkua, ja kyllä se jatkuukin. Jotenkin takaseinää vailla, kun Aria ei ole. Vähän kuin tuulen heiteltävänä eikä kuitenkaan niin, vaan turvassa sittenkin.

Aamulla heräsin

iloisena siitä, että pääsen messuun tänään! Soitin Anelle kysyäkseni, lähteekö hän miehensä kanssa Seinäjoelle, sillä aiemmin he kertoivat ehkä menevänsä. Kyllä, he olivat lähdössä ja niinpä hyppäsin puoli kymmeneltä Anen ja Olan kyytiin.

Oi, miten ihana oli vaihtaa pastorin, hänen vaimonsa ja joidenkin muiden kanssa kuulumisia ja istua penkissä veisaamassa ja kuuntelemassa Sanaa! Markuksen saarna käsitteli päivän tekstiä, jota en nyt juuri muista ollenkaan, mutta eivät ne hukkaan menneet. Muutamat Luterilaisen virsikirjan virret koskettivat niin, että itkin kuin putous. Sama jatkui ehtoollisella.

Arin kuoleman jälkeen,

viime viikkoina erityisesti, ehtoollinen ja taivaasta kertovat virret tuovat taivaan konkreettisesti eteeni: Ari on jo siellä. Minä en vielä ole, vielä on ehkä matkaa, mutta sinne haluan päästä minäkin.

Messu ja ehtoollinen ovat entistä tärkeämpiä minulle, tulen Jumalan hoitamaksi. Sana ja ehtoollinen sen tekevät, niissä Jumala puhuu ja toimii konkreettisesti.

Messun jälkeen

nautimme kirkkokahvit muun väen kanssa, hyvästelimme tuttuja ja ajelimme takaisin Vaasaan osittain ukkosen jytistellessä yllämme. Pyysin Anen ja Olan luokseni uunijuustolle, sillä olin paistanut sellaista aamulla ja jättänyt sen uuniin, että se pysyisi lämpimänä tuloomme asti. Eilisen vadelmahillon kanssa se maistui makoisalle. Ja teki hyvää olla uskonystävien seurassa.

Sade lakkasi,

lähdin lenkille ja uimaan. Lonkkaa kolotteli taas, ei niin pahasti kuin eilen kuitenkaan. Sää oli edelleen ihana, lämmin kuin maitokeitto. Lähtiessäni eräs tuttava soitti ja puhuimme parin kävelykilometrin ajan – kai niinkin voi aikaa ilmaista. Unohdin pysähtyä laiturille kahville, joten tyhjensin termospullon kotona.

Amekin luo

aioin kuulumisia kertomaan, mutta en jaksanutkaan. Soitin ja lojuin sohvalla. Kännykkä temppuili. Viestit eivät olleet lähteneet eilisen jälkeen... moni tuntemani Helena sai onnitteluviestin, mutta se ei lähtenytkään kännykästäni minnekään – joten heiltä jäi sittenkin onnittelut minulta saamatta! Keskipoikani tulee huomenna päivittämään kännyä. Hermostuttavia nämä koneet ja kapistukset; tai se, kun en hallitse niitä. Suoran ompelu niin sanoakseni sujuu, mutta siksak ei onnistu ollenkaan kuvioneuleesta puhumattakaan…

Katsoin iki-ihanan

Miss Marplen. En pysynyt juonessa kärryillä, mutta miss Marple kutimineen on hellyttävä mummeli terävine aivoineen.

Aurinkoinen ilta

on päättymässä yöhön. Uusi viikko on alkanut, toiveikkaana jatkan matkaani. Psalmi 5olkoon matkalauluni tänä iltana - ehkä se kelpaa sinullekin, arvoisa lukijani:

Ota korviisi minun sanani, Herra, huomaa huokaukseni.
Kuuntele huutoni ääntä, minun kuninkaani ja Jumalani, sillä sinua minä rukoilen.

Herra, varhain sinä kuulet minun ääneni, varhain minä valmistan sinulle uhrin ja odotan.
Sillä sinä et ole se Jumala, jolle jumalattomuus kelpaa. Paha ei saa asua sinun tykönäsi.
Ylvästelijät eivät kestä sinun silmiesi edessä; sinä vihaat kaikkia väärintekijöitä.
Sinä hukutat valheen puhujat; murhamiehet ja viekkaat ovat Herralle kauhistus.

Mutta minä saan sinun suuresta armostasi tulla sinun huoneeseesi, saan kumartaa sinun pyhään temppeliisi päin sinun pelossasi.

Herra, johdata minua vanhurskaudessasi minun vihamiesteni tähden, tasoita tiesi minun eteeni.
Sillä heidän suussaan ei ole luotettavaa sanaa, heidän sisimpänsä on turmiota täynnä, heidän kurkkunsa on avoin hauta, kielellänsä he liukkaasti liehakoivat.
Tuomitse, Jumala, heidät syyllisiksi, rauetkoon heidän hankkeensa. Kukista heidät heidän rikostensa paljouden tähden, sillä he niskoittelevat sinua vastaan.

Ja iloitkoot kaikki, jotka sinuun turvaavat, ja riemuitkoot iankaikkisesti. Suojele heitä, että sinussa iloitsisivat ne, jotka rakastavat sinun nimeäsi.
Sillä sinä, Herra, siunaat vanhurskasta, sinä suojaat häntä armollasi niin kuin kilvellä.