13.07.2016 - Vauhtia päivässä!

Tukevat yöunet olivat paikallaan, sillä päivästä on tulossa touhukas. Joku luonnonlaki se vissiin on, että ensin epäilee kännykässä olevan vikaa, kun ei kukaan ota yhteyttä. Seuraavassa hetkessä kaikilla onkin kamalasti asiaa, mikä on huomattavasti virkistävämpi tilanne.

Tarkoitan sitä,

että esimerkiksi lapsista ei kuulu viikkoon mitään. Sitten yhtäkkiä jokainen (siis paikkakunnalla asuvat kaksi) keksivät jotain kivaa, kun muistavat äidin olemassaolon, joten minähän syöksyn paikalle. Tänään pääsen savustettua kalaa maistelemaan pojan perheeseen ja tuliaisia peräämään. Itsehän kertoivat, että sellaisia on luvassa!

Tyttären luona

minua odotetaan muuten vaan, kun olisi niin hauska nähdä. Ja minäkin odotan erityisesti nähdäkseni, mitä uutta puolentoista ikäinen Amanda on oppinut. Tyttären kanssa on myös mukava rupatella.

Viimeksi Amanda näytti toista käsivartta, johon Milla on purrut ja toista, johon Keijo puolestaan on narskauttanut hampaansa. Edellinen on ihan totta, näin hampaanjäljet taannoin, mutta jälkimmäinen asia on tarkistettava tyttäreltä. Onko tyttö ruvennut satuilemaan, vai tottako lienee moinen pureskeluarmeijan hyökkäily.

Kello herätti

aamulla, sillä olin sopinut uimalenkistä Lissun kanssa. Näimme kahdeksalta Hietasaaressa, minulla kahvit ja eväät mukana. Sähläsin lähtiessäni sen verran, että unohdin kahvimaidon, joten kahvi jäi juomatta. Mustana en sitä juo. Eväitä en unohtanut. Sentään Lissu joi vähän kahviani, itse mussutin leipiäni, kun istuimme Tropiclandian rannassa merta katsellen.

Sää on puolipilvinen,

aurinko paistaa nyt juuri. Raahasin paksun maton vaihteeksi kuivaustelineelle, ei näytä sateiselta. Kostea, keskikesän keli. Olen pitänyt urhoollisesti farkkuhametta tänä kesänä enemmän kuin koskaan. Viime kesähän oli villahousukeli, silloin tarkeni harvoin vähillä vaatteilla. Olisi hauska saada vähän väriä sääriin, vaikka auringonotto ei varsinaisesti olekaan minun heiniäni. Ei tällä ikää.

Lutherkirjoittaa Mannaa Jumalan lapsille -kirjassa tänään, sen ensimmäisessä kappaleessa:

Herra, avaa minun huuleni, että minun suuni julistaisi sinun kiitostasi.Anna minulle armo vapaasti ja avoimesti julistaa muille, minkä itse olen oppinut, sen, että sinä yksin ansaitset kiitoksen ja ylistyksen iankaikkisesti, koska sinä vanhurskautat syntisiä sulasta armosta ilmaiseksi. Jumalan tahdon mukaista on tunnustaa rohkeasti hänen nimeään ja julistaa hänen sanaansa. Siksi perkele koettaa kaikin tavoin estää tätä tekemästä. - -

Sain luetuksi

Elisabeth Elliotin kirjan – oi, miten upea kirja se onkaan! Siinä on jokaiselle ihmiselle paljon ajateltavaa. Tässäpä jotain avioliittoa uumoileville; tämäkin liittyy odottamiseen, jota ihmiselämässä tuntuu riittävän joka aika:

Usko on lepoa ja täydellistä luottamusta siihen, että oikealla hetkellä Hän johtaa meitä oikealla tavalla. Hän täyttää meidän tarpeemme. Hän pitää sanansa. Hän antaa meille kaikkein parhaan osan, jos luotamme Häneen.

Avioitumiskysymyksessä naisen odotus merkitsee sitä, että hän jättää koko asian Jumalan käteen. Miehen odotus taas merkitsee sitä, että hän pyrkii saamaan selville, onko hänen suunniteltava avioliittoa. Hän voi joutua odottamaan vastausta pitkän aikaa. Olen sitä mieltä, ettei hänen kannata ryhtyä seurustelemaan ennen kuin tämä asia on tullut selväksi. Näin häneltä säästyy paljon aikaa ja henkisiä voimavaroja.

Jos vastaus näyttää myönteiseltä, kannattaisi pyytää esirukousapua joiltakuilta vanhemmilta uskovilta, jotka osaavat pitää suunsa kiinni. - - Liiku sitten siihen suuntaan, mihin Jumala tahtoo osoittaa. - -

Odottaminen on uhraamista. Saamme tuoda nimenomaan odotuksemmekin Hänelle jokapäiväisenä uhrina - - päästäksemme selville, mitä Jumalan esityslistalla on. Tällainen Jumalan odottaminen on todellista uskoa. Ei omaa esityslistaa, ei omia määräaikoja eikä Jumalalle esitettyjä vaatimuksia. Pelkästään avoin sydän ja avoimet kädet valmiina ottamaan vastaan sen, mitä Jumala on päättänyt antaa, ja täysi luottamus siihen, että se, mitä Hän antaa, on vieläkin parempaa kuin se, mikä omasta mielestämme olisi kaikkein parasta. Jumala mielistyy tällaiseen ihmiseen.

Ei ole ikiajoista kuultu, ei ole korviin tullut, ei ole silmä nähnyt muuta Jumalaa, paitsi sinut, joka sen kaltaisia tekisi häntä odottavalle. Sinä käyt niitä kohden, jotka ilolla vanhurskautta tekevät ja jotka sinun teilläsi sinua muistavat. -Jes 64:4,5

Siinäpä on ajattelemista! Joka tilanteessa on kysyttävä suuntaa. Niin minä pyrin tekemään nyt, kun polut ovat uusia ja ennalta tietämättömiä.Mieleeni nousee hengellinen laulu:

 

1. Minne voin mennä, / minne voin mennä? / Ikuisen elämän sanoja hain. / :,:Sinulta, Jeesus, löysin ne vain.:,:

2. Minne voin mennä, / minne voin mennä? / Ikuisen elämän sanoja hain. / :,:Sinulta, Jeesus, / toivoni sain.:,:

3. Minne voin mennä, / minne voin mennä? / Ikuisen elämän sanoja hain. / :,:Nosta ja kanna, / Vapahtajain.:,:

Laulun tekijätiedot: Melodia: Pekka Simojoki 1990; Teksti: Pekka Simojoki 1990

Iltapäivällä minulla on siis

menoja lasten luo. Sen jälkeen kurvaan hakemaan Amekin kyytiini ja porhallamme paikkakunnalle muuttavan pastorimme omaisuutta siirtämään autosta tupaan. Ehkä siivoamme jo tänään jotain tai sitten jätämme työn huomiseen. Mutta hauskaa on luvassa koko päiväksi ja siitä olen kiitollinen Jumalalle, kaiken hyvän antajalle.

Iloa sinullekin, arvoisa lukijani!