10.07.2016 - Lomalainen palaa kotiin

Onnibussissa olen körötellyt silmäni kieroon iltapäivästä lähtien. En valita. Olen saanut luetuksi ihanan Maija Asunta-Johnstonin kirjan Onnellisen naisen vuosi. Olen toki lukenut sen erinäisiä kertoja ennenkin, mutta jälleen se osuu johonkin minussa.

Olen kenties siteerannut ennenkin erästä kohtaa kirjasta, sillä muistan, että se on minua naurattanut ennenkin. Eräs mies kertoo kirjoittaneensa tarinan, jossa mies menee auttamaan toista työntämään auton pois ojanpenkasta. Se ei onnistu, niinpä mies menee rattiin ja omistaja työntämään. Auto nousee ojasta ja lähtee kevyesti tielle. Tällöin auttaja päättää, että taidankin lähteä ajelemaan. Toisin sanoen hän varastaa auton, vaikka ei ollut suunnitellut sellaista. Tarinan otsikoksi tulee osuvasti Satunnainen varas.

Tuossa on jotain samaa

kuin tarinassa, jossa perheenäiti lähtee lomapaikasta satunnaisen ohiajajan mukaan ja muuttaa asumaan toiselle puolelle maata, eri kaupunkiin. Eli hän on satunnainen karkaaja. Ajatuksessa on jotain kiehtovaa. Ehkä se koskettaa minua sen takia, että elämässäni on ollut tilanteita, jolloin olisin toivonut voivani päästä pois erittäin vaikeasta ja raskaasta kuviosta.

Asunta-Johnstonin

luonteessa, harrastuksissa ja muussa on paljon samaa kuin omassani. Hänkin on suuntavaistoton ja jokin toinenkin vahvasti oma piirteeni hänessä on, mutta sitä en nyt muista. Nautin hänen kirjoistaan. Harmi, ettei niitä ole enempää kuin neljä.

Luin siis kirjan,

sen lisäksi olen kuunnellut muutaman Norvannon opetuksen kännykästä. Juuri lähdimme Seinäjoelta Vaasaa kohti, tunti aikaa kirjoittaa. Viimein porukkaa lappasi ulos niin paljon, että saan istua yksin penkillä ja saatoin kaivaa tietokoneen esiin penkin alta.

Aikomukseni oli

mennä Espooseen lähetyshiippakunnan messuun. En muista seurakunnan nimeä, en kerrassaan muista kuin omamme ja Seinäjoen. Mutta pojan kanssa totesimme, että aika olisi mennyt liian kinttaalle: kolmelta pitäisi jo hypätä bussiin, jolla pääsin Kamppiin ja sieltä Onnibussiin.

Sen sijaan

tein sateessa pienen kävelylenkin päivällä. Luin Heidi-kirjaa Evelle pitkät pätkät. Saa nähdä, etten joudu lainaamaan kirjaa itselleni kirjastosta, että näen, miten Heidin elämä etenee. Kirja on kirjoitettu alun perin vuonna 1880 Sveitsissä ja se on suomennettu ja ainakin kerran uudistettu. Painos, jota luimme, oli muistaakseni 12. Eli sangen suosittu kirja.

Siinä tulee selkeästi myös esille kristillinen sanoma kauniissa muodossa ja aivan oikein. Suosittelen lämpimästi lukemaan tätä kirjaa ala-asteikäisille lapsille ja näköjään vanhempiakin se puhuttelee, vrt allekirjoittanut.

Olipa tämä hauska matka,

todellinen lomamatka. Se täytti tehtävänsä ja nyt on sitäkin mukavampi päästä omaan kotiini. Siellä odottaa postia kirjelaatikossa, ainakin mainoksia. Pyykkituvan varaan huomiseksi ja jos saan lietsottua itseäni yhtään siivousvimmaan, siivoan myös kodin niin että saan palautettua itseni kokonaan kotiin.

Ensi viikon lopulla minulla on taasen menoa, mutta sitä ennen on vielä monta kanaa kynittävänä niin sanoakseni. Olen siitä pelkästään iloinen, sillä olen toiminnallinen ihminen ja tulen täihin, jos minulla ei ole tekemistä.

Kesä on mitä kaunein,

sitä olen saanut seurata bussin ikkunasta. Helsingistä lähdettäessä oli ankara ukonilma ja oli pimeää. Vesi lainehti moottoritiellä, niin että ajaminen oli toisella kaistalla mahdotonta. Mutta sitten tuli valkeus, päivä alkoi paistaa.

Luotan edelleen Jumalan sanaan, joka sanoo:

Minä johdatan niitä, jotka kulkevat rukoillen. -

Kävipä sitten niin tai näin asioissa, joita minulla on vireillä, hyvin käy, sillä olen Jumalan hyvän johdatuksen alaisena.Hän avaa ja Hän sulkee, kuten hyväksi näkee.

Olkoon alkanut viikkosi siunattu, arvoisa lukijani!