03.07.2016 - Pyhäpäivän viettoa

Nukuin vähän huonosti, heräsin päänsärkyisenä ilkeään uneen. Mutta päivä sujui kuitenkin mallikkaasti. Lähdin pienelle aamulenkille, puolisen tuntia. Vettä sateli hiljakseen, sateenvarjo oli mukana. Kiertelin lähikatuja, palasin kotiin virkistyneenä.

Aamukahvit

ja ikuinen kamppailu, mitä ihmettä voisi pukea ylleen kirkkoon mennessään! Miten ihmeessä naisen on niin vaikea päättää asustaan? Vaikka pukuvarastoni on sangen vaatimaton, niistäkin muutamasta retaleesta pitää taistella jatkuvasti. Pannako mustat, valkoiset vai siniset farkut. Musta, punainen vai valkoinen pusero. Kengät, sekin ongelma olevinaan.

Sentään vaatteet

löytyivät, sateessa ajelin hakemaan Amekin kyytiini. Huristeltiin sitten puhetta pulputen Seinäjoelle. Matkalla söimme eväitä parkkipaikalla, että jaksamme perille.

Nyt osaan mennä Luukkaan seurakuntaan, kun Mare pari viikkoa sitten ajoi ja minä silmä kovana seurasin, mistä pitää ajaa. Tasan kaksi kääntymistä tarvitaan, kun Ylistarosta körötellään Seinäjokea kohden. Janita-kenkätehtaan kohdalla käännytään oikealle ja heti sen jälkeen Päivöläntietä vasemmalle. Sitten näkyykin Sol-siivousfirman kyltti ja samassa pihassa sijaitsee Adventtikirkko, jonka tiloissa Luterilainen Luukkaan srk kokoontuu joka sunnuntai klo 11.

Takaisinkin osasin. Olen tosiaan aivan onneton suunnistaja. Eksyn yksinkertaisimmaltakin reitiltä, mutta tänään selvisin, kumma kyllä, eksymättä.

Kokkolan pastori

oli saarnavuorossa Markus Pöyryn ollessa lomalla. Väkeä oli hiukan vähemmän kuin yleensä, sillä monet lomailevat tähän aikaan vuodesta. Saarna oli hyvä, ehtoolliselle pääsimme jälleen. Kirkkokahveille osallistuimme, totta kai.

Meinasin käydä

serkkulassa palatessani, sillä tulin yksin, kun Amek jäi tätinsä luo Seinäkylään. Mutta en jaksanutkaan, vaan ajelin kotiin. Kotona söin edelleen samaa spagettia kuin parina aiempana päivänäkin tuhdin annoksen ja lähdin uimaan.

Kotiin palattua kahvittelin ja sitten tulikin pojan perhe serkkutapaamisesta Nivalasta ja ilta on mennyt nopeasti. Miten se kuluukin, kun on ihmisiä ympärillä!

Sain olla

kahdestaan illan lapsenlapsen kanssa, ja meillä oli runsaasti puuhaa. Minä söin sipsejä sohvalla ja lapsenlapsi uurasti vasaran kanssa lattialla. Lupasin maksaa palkkaa tölkinnipsujen naputtelusta, ja hyvin työ kävikin laatuun. Palkka oli 50 snt/10 nipsua. Palkanmaksu oli iltapalan jälkeen. Sipsit lapsi vei jossain vaiheessa ulottuviltani ja totesi, että olen syönyt niitä jo liikaa. No, suolaisiahan ne olivatkin.

Vielä me lajittelimme yhdessä nipsut lajiensa mukaan. Mukavaa puuhastelua. Illan kohokohta oli kuitenkin, kun luin lapselle Heidi-kirjaa ja nauroimme yhdessä, kun kissanpennut naukuivat Heidin taskussa ja täti juoksi kauhuissaan kirjastoon piiloon.

On aika

nukkumaanmenon. Päivä vilahti nopeasti. Jotain henkevääkin käväisi mielessä jossain vaiheessa päivää, mutta nyt illan jo ollessa pitkällä ei mitään tule mieleen. Muuta kuin hyvää yötä, arvoisa lukijani!