23.06.2016 - Juhannuksen kynnyksellä

Päästyäni eilen kotiin Oulun reissulta kipitin kasseineni Onnibussilta ja laitoin vatkaimen hurisemaan. Sidoin sen narulla tiskikaapin ovenkahvaan niin että käteni jäivät vapaaksi. Näin sain siivilöityä jauhot sillä aikaa, kun vatkain pörisi omia aikojaan.

Kostutin kakun sitruunavedellä, ettei siitä tullut liian makea eikä liioin kuiva, sillä odotin vieraita piakkoin tulevaksi. Kermaa ja rahkaa väliin. Kolme ystävää tuli, joimme makoisat kahvit ja söimme kakkua niin että tuntui. Kaisa luki hersyviä runojaan, yhdessä luimme roomalaiskirjeen 8. luvun ja keskustelimme siitä ja muistakin asioista ja rukoilimme. Antoisa ilta, kiitos ystävät, kun tulitte!

Kuuntelin viimein

Annin ehdottaman Raamattuopiston saarnan, Juha Vähäsarja saarnasi. Sain potkua kuunteluun, kun eräs lukijani oli sen kuunnellut Annin viestin luettuaan ja kehotti minua sähköpostin kautta samaan. Hyvä saarna se onkin, kuunnelkaa ihmeessä. Se löytyy täältä:

http://www.sro.fi/ohjelmat-radio-deissa/jumalanpalvelukset/jumalanpalvelusten-saarnat-2016

Päivä on ollut jotenkin

hektinen. Miten minä aina onnistun tässä lajissa? Herättyäni taas kuudelta päänsärkyisenä painelin terveysasemalle saamaan ohjeita. Luultavasti puren hampaita yhteen yöllä niin että narskutus kuuluu naapuriin asti. Tein sitä jo nuorena, miksipä en edelleen. Yritän venytellä naamaani ja leukojani ennen nukkumaan menoa. Jos ei se auta, on kai mentävä teettämään uusi hammaskisko. Toivon, että saan avun.

Uimassakin kävin. Merivesi on lämmintä, muita ei ollut uimassa yhtä aikaa. Kaupasta hain

hautamaljan

Arin haudalle. Sen hankkiminen tuntui surulliselta. Olin aikeissa viedä juhannusruusuja hautaa kaunistamaan ja teinkin sen vielä tänään.

Keskipäivällä

nukuin hetken aikaa sohvalla. Olin tosi väsynyt. Se ei toki estänyt minua menemästä verenluovutukseen! Viikolla oli tullut kutsu, koska juhannuksena verentarve on jälleen suuri. Minähän menin, autolla sentään. Jatkoin matkaani katsomaan ystäväperheen vauvaa. Oi, kun hän oli pieni! Pienempi kuin lapsenlapseni syntyessään, kevyt kuin höyhen - suloinen pieni ihmistaimi.

Paluumatkalla poikkesin Karhulaan katsomaan lapsenlasta. Luin hänelle muutaman kirjan ja seurasin hänen tomeraa ateriointiaan. Lihanpalat menivät liukkaasti, tomaatit ja kurkut jäivät lautaselle. Maitoa hän osaa juoda itse omasta isomummulta saamastaan mukista.

Kotona

katsoin Miss Marplen. Sohvalla makoilu tuntuu mukavalle, on väsynyt ja rento olo. Keinussa istuen luin Raamattua, roomalaiskirjettä. Sen lukeminen tuntuu erilaiselta nyt, kun Ari on siirtynyt rajan toiselle puolelle. Raamattu puhuu paljon siitä, mitä elämä on sillä puolella. Meillä elävillä ei ole siitä kokemusta, mutta Arilla jo on. Se on käsittämätöntä, että Ari on poissa.

Illalla taivas kirkastui taas,

päätin lähteä hautojen maille. Kävin leikkaamassa pihasta juhannusruusuja koriin, kolme iiristä myös, yhden punaisen ruusun. Ajoin autolla hautausmaan parkkiin, ketään ei näkynyt hautojen mailla. Arin haudalta oli viety kukkalaitteet pois, vain minun sydänkrassini oli jätetty, vaikka sekin on jo kuihtunut.

Maa oli tasattu, nurmikkoa kylvetty. Laitoin kukkamaljan Arin nimen eteen, kun olin hakenut siihen vettä ja järjestin kukkaset kauniisti. Jostain syystä minua alkoi itkettää. Menin lähimmälle penkille istumaan ja itkemään, puhuin Jumalalle, hän varmasti kuuli. Olisivat muutkin kuulleet, jos olisivat olleet lähitienoolla, mutta hiljaista oli. Pari rusakkoa laidunsi lähitienoolla, pitivät matalaa profiilia.

Olin ajaessani

nähnyt tyhjän tölkin kadun vierellä ja lähtiessäni kiersin puistoa ja hain sen tölkin, totta kai. Palasin autolle ja kotiin, levollisena ja tyynenä; kaikki on hyvin.

Kastelin tallin vieressä olevat kukkaset. Orvokit ovat kauniita, vaikka ostohetkellä olivat surkeassa jamassa. Ovat elpyneet. Huolenpito saa aikaan ihmeitä. Moikkasin naapureita, jotka tulivat iltaa istumaan pihalle.

Toivottavasti juhannuksena on kaunis sää ja ihmiset siitä huolimatta olisivat ihmisittäin ja pysyisivät hengissä ja hukkumatta. Ehkäpä me, sinä ja minä, arvoisa lukijani, rukoilemme, että paha äkkikuolema ei veisi ihmisiä, jotka eivät ole valmiita kohtaamaan vielä Jumalaansa!

Iloa, sihisevää limsaa, makoisaa grillimakkaraa ja rakkaita ihmisiä ympärillesi toivotan, hyvä lukijani!