22.06.2016 - Viitasten pää

Terveisiä reissun päältä! Istun Oulun bussiasemalla ja odotan 9.25 Vaasaan lähtevää Onnibussia. On sopivasti aikaa kirjoitella. Itse asiassa naputtelin jo pitkän pötkyn, mutta kone heittäytyi pökkelöksi eikä kursori liikahtanut mihinkään, joten piti sammuttaa ja taas käynnistää. Kone määrää tahdin, ikävä kyllä, eikä siihen ole nokan koputtamista.

Viitasten pää,

totesimme serkkutapaamisessa pari viikkoa sitten Nivalassa. Minulla on sellainen. Mummuni kuten isänikin olivat ärhäköitä napsimaan asperiinia päänsärkyyn. Itse herään useana aamuna päänsärkyyn. Niin tänäänkin. Veri ei kai kierrä kunnolla, vasen puoli päätä on kipeä herätessäni ja pohdin, tuleeko migreeni. Mutta onneksi ei tule, päänsärky lakkaa, kun nousen ylös. Ei siis saisi mennä maata lainkaan vissiin, näin välttyisin päänsäryltä varmaan.

Eilen en herännyt ollenkaan. Ei kyllä tullut päänsärkyäkään. Päänsärkyä ei siis aiheutakaan makoilu vaan nukkuminen. En herännyt eilen syystä, etten myöskään nukkunut silmän täyttä. Omaa tyhmyyttäni. Miten ihmeessä ihminen tässä iässä uskoo omia kuvitelmiaan ja juo kahvia klo 20 illalla? Olin varma, että koska olen väsynyt, nukahdan varmasti, joten sama latkaista pari kipollista kahvia. Kävi perinteisesti. Rullasin lakanoita pyöriessäni yön läpi ja laukatessani vessassa. Unta ei näkynyt, ei kuulunut.

Kummitytön luona

oli ihana olla! Kaunis koti, hyvä ilmapiiri, syvällisiä keskusteluja nuoren, suloisen kummitytön kanssa. Oli lämmittävää nähdä, että pariskunta on tyytyväinen elämäänsä ja avioliitto on ilmeisen onnellinen.

Eilen kävimme Ainolan puistossa kävelemässä ja jäätelöä syömässä. Ilta oli lämmin ja aurinkoinen, seura mukavaa, jäätelö hyvää. Kummityttö osasi suunnistaa autollaan sinne, minne pitikin, vaikka häneltäkin kuulemma puuttuu suunnistustaito kuten tädiltään.

Eilisen päivän

vietin tätini luona, kummityttö minut kuljetti sinne töihin mennessään ja haki palatessaan. Tapasin lähes koko tädin perheen, myös nelikympppiseksi varttuneen kummipoikani pitkästä aikaa. Näin serkkujeni kauniit kodit, nautin tädin vieraanvaraisuudesta täysin siemauksin. Otin päivälevot serkkuni kodissa ja nukuinkin vähän aikaa.

Tätini on huippukokki, sekä leipomisten että ruuan suhteen. Mikä oli ollessa. Edellisestä vierailustani lienee 25 vuotta, eikä 30, kuten aiemmin erheellisesti väitin. Oli siis aikakin poiketa tervehtimään. Rämpytin tädin pianoa, näin lampaita ja mullikoita niityllä ja kävimme viemässä evästä miehille pellolla. Maisemat olivat samat, Kiiminkijoki virtasi kuten ennenkin. Rakennukset olivat vaihtuneet ja muuttuneet. Ajan kulun huomasi.

Oli siis onnellisia

tapaamisia läjäpäin. Kiitos serkuille, tädille, kummitytön perheelle! Olen rikas, kun on suku, johon tunnen kuuluvani. On hyvä, että asioista puhutaan, suvun asioita jaetaan. Sitähän sukuun kuuluminen tarkoittaa, että meillä on yhteisiä asioita, juuret ovat yhteisiä ja niistä kerrotaan myös tuleville polville.

Aamulla oli +15

lämmintä, jopa täällä Oulussa. Tuuli käy, pilvet peittävät auringon, mutta minä kirjoittelen matkahuollon penkillä, joten pilvisyys ei haittaa. Piakkoin bussi tulee ja hurautan sillä kotiin Vaasaan. Olen iloinen, että tästä reissusta tuli tosi ja tyytyväisenä menen kotiin. Tulevat päivät ovat auki, suunnitelmia ei paljon ole. Se ei kuitenkaan ole ahdistava asia, vaan odottavalla mielellä katson tulevaisuuteen, mitä se tuo tullessaan.

Bussissa on hauska

matkustaa, kun minun ei tarvitse ajaa vaan saan vain olla toisten kuljetettavana. Pidän kyllä autoilustakin, mutta en niin kovasti, että nauttisin yksin ajelusta yli kaiken. Aina ei ole kivaa olla vastuussa kaikesta, oikeastaan minua ei ollenkaan huvita sellainen. Nythän olen sentään vastuussa vain itsestäni. Kunhan saan asioitani järjestykseen, ei tiedä, mistä itseni löydän. Minulla on haaveita ja unelmia, mutta en kaadu, vaikka ne eivät toteutuisikaan. Keksin kyllä uusia, mukavia juttuja tilalle. Nyt vaan rukoilen ja luotan, että

Minä johdatan niitä, jotka rukoillen kulkevat

ja

Minä olen sinun kanssasi enkä sinua hylkää enkä jätä,

kuten Raamattu vakuuttaa ja Jumala lupaa. MInä uskon vakaasti, että Jumala pitää minusta huolen, vieläpä hyvin. Arin neljä viimeistä päivää osoittivat sen, että Jumala on uskollinen ja luotettava, hän ei petä eikä jätä. Vaikka aviomiehet kuolevat, niin Jumala pysyy kanssani ja vakuudeksi siitä saan nauttia ehtoollista vaikka joka sunnuntai tietäen, että minun puolestani on kaikki mahdollinen tehty ristillä, kun Jeesus kuoli puolestani. Minä saan olla se lammas, joka määkii apua, kun en itse osaa, jaksa enkä ymmärrä, sillä:

Apu minulle tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan. Hän ei salli sinun jalkasi horjua, sinun varjelijasi ei torku, -Psalmista 121

Laitan matkakuvia myöhemmin, nyt en voi niitä liittää koneelle.

Iloista Liinan, Pauliinan ja PAULAN päivää kaikille edellä mainitun nimisille sekä heidän ystävilleen ja arvoisille lukijoilleen!