20.06.2016 - Onnibussissa

Saapa nähdä, kuinka kirjoittelu onnistuu bussin kyydissä. Täryyttää ja jyryyttää, vaikka onkin nykyaikainen kärry. Kalajoen jälkeen tuli sen verran tilaa, että mahdun heiluttamaan käsiäni koneella.

Tähän astikin meni hauskasti. Lähes ikäiseni rouva oli köryytellyt aamusta asti lähtien Helsingistä, mutta hän jäi pois Kalajoella. Vaasassa bussi oli kuin ammuttu täyteen porukkaa. Mutta hyvin on mahduttu. Kuin sillit suolassa, ei mitään moitittavaa.

Päivä on kaunis,

kuin maitokeitto kuten lapsena kotona sanottiin. Heräsin virkeänä neljän jälkeen, mutta en suostunut nousemaan vaan lekottelin ja nukuin vähän lisää puoli kahdeksaan. Sen jälkeen keitin kahvit, otin mössösörsselini mukaan - sen, jossa on siemeniä, kaurahiutaleita ja jugurttia - ja menin ulos nauttimaan aamusta.

Olen Ulleron maapostin lähettäjäkirjeenvaihtaja, itse keksimäni nimitys. Kuoret olivat jo valmiina, kirjeen lähetin kopioitavaksi ja aamupäivällä sain mennä hakemaan tulostukset. Matkalla vastaani tuli Seidu, joka jäi vuosi sitten leskeksi. Vaihdoimme kuulumisia, halasimme ja toivotimme jaksamista.

Kävin uimassa, vesi +15, ilma vähän viileämpi. Vesi tuntui taas aluksi kylmältä, mutta lämpeni uidessa. Miten ihmeessä se ei talvella tuntunut koskaan kylmältä? Kesäasenteessani on näköjään kehittelemistä.

Palatessa

kävin kaakaolla Annekan luona, hain tulosteet ja marssin kotiin. Yhden vaivaisen pullon löysin tänä aamuna, mutta yksistä ne kertyvät kassilliset, niin se on. Ei pidä halveksia pienten alkujen päiviä, sanotaan Raamatussa. Vähäpätöiset asiat voivat lopulta olla niitä tärkeitä, joita emme ehkä ole pitäneet minään.

Polvissani tuntuu

toisinaan hiukan, ei kipua, mutta jotain kumminkin. Ensi syksynä on ryhdyttävä talven paussin jälkeen taas käymään uimahallissa. On vähennettävä syksyn tullen kävelemistä ja lisättävä uimista. Vesijumppa on tehokasta. Jos saisin itseni väännetyksi johonkin sellaiseen ryhmään niin olisipa hyvä.

Vesijumppa ei tunnu vastenmieliseltä ajatuksena, kun taas kuivan maan jumppa ei saa myönteisiä ajatuksia minussa liikkeelle. Ei ole minun juttuni. Uimisajatusta aion kehitellä ja lietsoa itseäni uintivimmaan. Tai jos en vimmaan, niin innostukseen kuitenkin. Parempi jos en vimmaantuisi liikaa, minulla on taipumusta pistää hommat överiksi, ikävä kyllä.

Nyt ollaan Pyhäjoella,

maisemat ovat kauniita, tutun oloisia.

Siivosin kodin

aamupäivällä. Kannoin matot ulos, pyyhin lattiat. Pölyt unohdin pyyhkiä, jälleen kerran. Se ei ole lempipuuhaa, joten se unohtuu helposti. Nautin mattojen laittamisesta takaisin lattialle pesun jälkeen enkä muista enää pölyjä sen koommin.

Kävin Kelassa, täytin asumistukipaperit, palautin ne Kelaan. Nyt on alettu säästää kirjekuorissa, niitä ei tipu eikä lirise Kelan luukulta! Pelkät paperit sai jättää. Samapa se, pääasia, että hommat hoituvat. Pyöräilin samalla postittamassa Ulleron kirjeet.

Reilun tunnin päästä

olen Oulussa. Kummityttöni on luvannut tulla vastaan minua. Vietän pari yönseutua hänen ja miehensä luona. Keskiviikkona palaan samalla kyydillä takaisin kotiin. Silloin on Paulan, Liinan ja Pauliinan nimipäivä. Aion tehdä kakun. Toivon, että joitakin ystäviä tulisi nimipäiville. Joitakin olen kutsunut ja toivon, että jotkut hoksaavat tulla pyytämättä. Esimerkiksi Kaisa, joka voisi tuoda korttejaan mukana, sillä minun pitäisi täydentää korttivarastoani. Tervetuloa siis ystävät!

On lopetettava,

sillä pitää syödä loput eväät ennen kuin olen perillä. Matka on mennyt nopeasti ja olen todella iloinen, että suunnittelimme tämän matkan ja varasin sen jo ennen Arin kuolemaa. Nyt ei tarvinnut muuta kuin lähteä matkaan.

Mukavaa aurinkopäivää, arvoisa lukijani!

jk. Kakku lienee valmis viiden maissa ;)