19.06.2016 - Seinäjoella tänään

Hurautimme Maren ja Amekin kanssa Seinäjoelle Luukkaan luterilaisen seurakunnan konfirmaatiomessuun yhdeksitoista. Messu pidetään Adventtikirkon tiloissa, jotka ovat kohtalaisen ahtaat sille kävijämäärälle, mikä noissa messuissa joka sunnuntai käy. Väkeä oli arvioni mukaan 150 paikalla, osa oli eteistilassa ja varmaan ulkonakin. Sinne oli pystytetty teltta, koska satoi ja tilaisuuden jälkeen oli paitsi kahvia, myös ruokaa tarjolla.

Me joimme vain kahvit. Olin ottanut varalta leivät meille evääksi, söimme ne kahvin kanssa. Emme jääneet jonottelemaan ruokaa tai muuta, sillä ihmisiä oli tosi paljon. Kannatti mennä, ehtoollisella minua itketti, rukoilin Jumalaa.

Markus Pöyry

piti saarnansa Joonasta. Emme pettyneet saarnaan taaskaan, se on kuultavissa lhpk.fi -sivustolta, josta löytyy monta muutakin saarnaa, joihin kannattaa perehtyä, jos kiinnostaa.

Lukiessani aamulla

Raamattua Markuksen evankeliumista, mieleeni pälkähti ihan eri kohta, joka alkoi puhutella minua:

Ja Herra löi lasta, jonka Uurian vaimo oli Daavidille synnyttänyt, niin että se sairastui vaikeasti.

Silloin Daavid etsi Jumalaa pojan tähden, ja Daavid paastosi; ja aina kun hän tuli kotiinsa, makasi hän yötä paljaalla maalla.
 Niin hänen hovinsa vanhimmat menivät hänen luokseen saadaksensa hänet nousemaan ylös maasta, mutta hän ei tahtonut; eikä hän syönyt mitään heidän kanssansa.

Seitsemäntenä päivänä lapsi kuoli. Mutta Daavidin palvelijat eivät uskaltaneet ilmoittaa hänelle, että lapsi oli kuollut, sillä he ajattelivat: "Katso, kun me puhuimme hänelle lapsen vielä eläessä, ei hän kuullut meitä. Kuinka voisimme sitten sanoa hänelle, että lapsi on kuollut? Hän voisi tehdä itselleen pahaa."Mutta kun Daavid näki, että hänen palvelijansa kuiskailivat keskenänsä, ymmärsi hän, että lapsi oli kuollut. Ja Daavid kysyi palvelijoiltansa: "Onko lapsi kuollut?" He vastasivat: "On".

Niin Daavid nousi maasta, peseytyi ja voiteli itsensä, muutti vaatteensa, meni Herran huoneeseen ja rukoili. Ja kun hän tuli kotiinsa, pyysi hän ruokaa; ja he tarjosivat, ja hän söi.

Mutta hänen palvelijansa sanoivat hänelle: "Miksi teet näin? Lapsen eläessä sinä paastosit ja itkit, mutta lapsen kuoltua sinä nouset ja syöt."
Hän vastasi: "Kun lapsi vielä eli, paastosin minä ja itkin, sillä minä ajattelin: Kenties Herra on minulle armollinen, niin että lapsi jää eloon.
Mutta kun hän nyt on kuollut, niin mitä minä enää paastoaisin? Enhän minä enää voi palauttaa häntä. Minä menen hänen tykönsä, mutta hän ei enää palaja minun tyköni." -2 Sam 11 luvusta

Raamatunkohta lohdutti

minua. Näin Jumala puhuu lapsilleen, hyvä lukijani! Mieleen tulee jokin raamatunkohta, jonka olen joskus lukenut tai kuullut. Pyhä Henki nostaa sen mieleen, muistuttaa asiasta, jota tarvitsen tai josta Jumala haluaa puhua minulle. Sinulle tuo kohta avautuu ehkä eri lailla kuin minulle. Toisinaan mikään kohta ei tunnu avautuvan! Minulle se puhuu nyt selvästi tällaista:

Ari on kuollut, hän on Jumalan luona. Saan lakata murehtimasta ja suremasta, sillä hän ei sillä lailla palaa luokseni. Minä en voi palauttaa Aria, mutta kerran pääsen sinne, missä hänkin on.

Kirkkomatka oli antoisa,

sen jälkeen olen käynyt lenkillä ja uimassa. Huomenna iltapäivällä ponkaisen Onnibussiin ja kenties siellä kirjoittelen sinulle Ajankohtaisia kuulumisia, arvoisa lukijani! Voi hyvin!