17.06.2016 - Alkoi loma!

Nelisen kuukautta työkokeilua takana, pari kuukautta kesälomaa edessä! Sitten pääsen työhön samaan paikkaan, Setlementille. Pidän siitä työstä, työkavereista ja perheistä, joiden kanssa teemme työtä. Kevään työjakso on ollut mittatilaustyötä minulle, juuri sopiva paikka monin tavoin. Nyt nautin siitä, että saan pitää lomaa.

Aloitin lomani

leipomalla ja ruuanlaitolla. Kutsuin täkäläiset lapseni perheineen syömään. Leivoin rieskaa, tein kasvis- ja jauhelihapataa. Samat aineet molempiin, paitsi lopuksi jaoin ruuan paistinpannusta kahteen kattilaan ja lisäsin jauhelihan toiseen. Laitoin paistinpannulle:

- öljyä, sipulia, valkosipulia, parsaa, tomaattia, fetajuustoa, liemikuution, porkkanaraastetta, kesäkurpitsaa ja sipulinmakuista ruokakermaa. En muista, laitoinko jotain muutakin. Annoin ruuan porista aikansa.

Aamulla uimasta

tultuani leivoin unelmatortun pohjan ja laitoin sen kolmeen osaan. Täytin kakun kermarahkalla ja banaanilla. Sitäkin tarjosin lasten perheille. Kyseessä oli koeannos. Tein toisen tortun tänään ruuanlaitoin yhteydessä - vien sen naapuriin, jossa on ristiäiset huomenna. Iso juhla, tärkeä tapahtuma. Kakun arvoinen juttu!

Petri Hiltusen

saarna viime pyhältä jäi mieleeni, kuuntelin sen tietysti www.lhpk.fi -sivulta, koska hän vaikuttaa Kouvolassa. Petri puhuu sen päivän aiheesta, kadonneesta lampaasta ja kadonneesta rahasta.

Lammas voi pudotessaan kuoppaan tai joutuessaan vaaraan vain määkiä. Sillä tavoin se huutaa apua, se ei voi itseään auttaa. Rahan laita on vielä kehnommin. Se voi vain OLLA. Se tarvitsee jonkun, joka etsii sitä aktiivisesti.

En muista tarkkaan, miten Petri selitti jälkimmäisen vertauksen, mutta kuunnelkoon, ken tahtoo tietää. Minun versioni asiasta on se, että rahan omistaja oli tilivelvollinen miehelleen rahasta, jonka oli saanut käyttöönsä. Sen takia hän etsimällä etsi, että löysi rahan ja ilo oli suuri, kun se löytyi.

Jeesus on

tällainen etsijä. Me olemme se raha, joka on annettu Jeesukselle kasteemme perusteella ja Jeesus vastaa meistä, me kuulumme hänelle. Sen takia hän tekee loputtomasti työtä, että saisi löytää tien meidän luoksemme ja pelastaa meidät. Me emme voi tehdä asialle mitään muuta kuin suostua pelastettavaksi.

Näin on myös lampaan laita. Se voi sentään määkiä - mekin voimme huutaa apua. Ehkä muistat reilun vuoden takaisen tilanteeni, jolloin huppupäinen mies tunkeutui kotiini yöllä - voit lukea sen halutessasi täältä: http://phakkola.jurge.fi/blogi/2015/03/08/jumalan-varjelus-totta/

Minun määkimiseni oli sitä, että huusin Jeesusta apuun - ja hän tuli!

Siirrynpä taas

sohvalle, väsyttää rankasti!

Mukavaa viikonloppua, arvoisa lukijani! Jos olen huomenna hyvin väsynyt, jätän kirjoittamisen myöhemmäksi, mutta se jää nähtäväksi.