16.06.2016 - Unesta kiinni

Kahdeksan tuntia unta yhteen putkeen, mitä juhlaa! Päänsärky melkein tuli moisesta nukkumisesta, mutta olin oikein tyytyväinen, kun heräsin vasta seitsemän jälkeen. En ennättänyt uimalenkille, mutta kävin äskettäin, illan tullen.

Aamuista pidän, mutta nukkuminenkin on tärkeää. Aamun jälkeen alkoi sade, mutta onhan sateenvarjo keksitty, joten sade ei estänyt lenkkeilyä. Merivesi ja ilma ovat samanlämpöisiä tänään, +16 astetta. Hyvin tarkenee sekä maalla että vedessä.

Pukukoppi

on kummallinen paikka. Kenties olet suunnilleen ikäiseni nainen ja mainiolla tuulella. Ajattelet, että mikään ei horjuta itsevarmuuttasi. Menepä silloin uimapukuostoksille ja yllätyt. Sinä ehkä iloisesti, minä en.

Löysin soman mustan uimapuvun, joka oli sinimusta etuosasta. Näin mielessäni itseni siinä ja olin tyytyväinen. Erivärinen etuosa korostaa vartalon kaaria myönteisellä tavalla, ajattelin. Kun uikkari oli päälläni, näky olikin toinen.

Koneeni pimeni varmaan järkytyksestä,

kun kirjoitin näystä pukukopin peilistä, joten pitää kirjoittaa uudestaan... ettei totuus unohtuisi. Peilistä näkyi riippurinta, röllykkämaha, uraa, vannetta ja poimua. Sinimusta uikkari oli ruma. Urheasti päätin ottaa sen kuitenkin, kun ei kerran kaupasta löydy kauniita uikkareita ollenkaan. Kun kömmin ulos kopperosta, mieleni muuttui. Rumaa en huoli. Hain rivakasti tangolta mustan perusuikkarin, jonka olin aluksi hylännyt ivallisesti hymyillen: tämä tyttö ostaakin tyyliä tällä kertaa!

Jälleen samat rasittavat riisuutumisrituaalit kopperopahaisessa. Musta uikkari näytti paremmalta. Siihen on tyytyminen. Osaavat ne sentään tehdä jotain passelia tällaisille leskirouvillekin, jotka eivät enää ole valioluokkaa.

Toinen pimennys,

koneryökäle temppuilee työkseen. -Iltapäivällä olin Amekin kanssa ruokaostoksilla. Kierroksen jälkeen söimme isot jätskiannokset ja joimme kupilliset kahvia Amekin luona. Makailin Amekin sohvalla, ovi parvekkeelle oli auki, ulkona satoi rankasti. Kodikasta. Tällaiset kesäpäivät ovat mahtavia! Tunsin elämisen riemua ja vapautta!

Isä Brownin seurassa nautin ruokani sohvalla - jälleen leipää. Se turvottaa kylläkin, mutta en jaksanut laittaa kunnon ruokaa. Huomenna laitan, lapsia perheineen on tulossa syömään luokseni. Aion myös leipoa jotain ennen heidän tuloaan.

Siirryn taas sohvalle. Jossain vaiheessa aion pyörittää vannetta - sain sellaisen lainaksi kesän ajaksi ja toivon saavani röllykkämahalleni ikävät oltavat kesän aikana. Sitä odotellessa toivotan mukavaa iltaa, arvoisa lukijani!

jk. Tänään 1000 km kävelyä vuoden alusta lähtien!