15.06.2016 - Aurinko se paistaa vaikka väsyttää

Yöllä heräsin puolilta öin tunnin nukuttuani ja luulin, että on aamu. Sain itseni tainnutettua luettuani Raamattua ja Valittuja Paloja, mutta neljältä heräsin taas syvän unen keskeltä. Hautajaisia taisin nähdä unessa, raskasta ja levotonta nukkumista. Aurinko ei paistanut, kun heräsin seitsemän jälkeen kolmannen kerran. En ennättänyt uimaan, menen varmaan nyt iltapäivällä.

Kävin autolla

hautojen mailla, sillä yhtäkkiä hoksasin aamulla ystävän kanssa jutellessa, että seppeleissä olevat kortit pitäisi varmaan sittenkin säästää. En ole jaksanut ajatella niiden säilyttämistä. Olisi pitänyt ottaa ne heti hautajaisten jälkeen - silloin alkoi sataa. Kyllä ne nytkin olivat kohtalaisessa kunnossa, viimeinen hetki hakea ennen kuin mahdollisesti sataa loppuviikolla ja kukat viedään pois haudalta. Ei minulla mitään kauheaa vetoa sinne haudalle ole itkemään tai muistelemaan, ei siellä ole minulle mitään. Ari ei ole siellä, hän on Herran siipien suojassa turvassa. Muistelen mieluummin muualla.

Töissä

sulatin yhden pakastimen ja jääkaapin. Sälähommaa, sitä ja tätä, siivoilua ja sellaista. Töiden jälkeen hain pyörän kotoa ja ajelin verotoimistoon. Tapasin yhden ystäväni samalla ja kipaisin kotiin makaamaan sohvalle. Se tuntui ainoalta järkevältä puuhalta. Väsytti rankasti. Katsoin Isä Brownin Areenalta ja söin samalla. Naapurilla oli grilli hehkumassa ja olisin voinut grillata jotain, mutta en jaksanut. Mahassa stressiolo. En jaksa, en pysty nyt ajattelemaan ruuanlaittoa. Keskeneräiset asiat hermostuttavat minua. Niitäkin on kuitenkin pakko sietää, elämä on sellaista.

Vähän vahingossa

huomasin, että liottamistani siemenistä saa mainion tuorepuuron. Liotan siemenet - ja sokerijuurikashiutaleet - vedessä, 15 min tai yön yli. Lisään luonnonjugurttia ja kaurahiutaleita sekä rusinoita. En ennättänyt syödä jonain aamuna tätä mössöäni ja otin töihin mukaan. Olipa herkullista! Sokerijuurikashiutaleet ovat hiukan tikkuista syötävää sellaisenaan liotettuna, mutta tällaisessa sekotuksessa niiden tikkuisuutta ei ollenkaan huomaa. Ja maha toimii varmasti, mikä on erittäin tärkeää terveyden kannalta.

Ilta on tullut,

ja se meni rattoisasti. Tytär pistäytyi pikaisesti, joimme kahvit ulkona pihlajan alla. Tuuli oli hiukan vilpoinen. Niinpä otin villatakin mukaan enkä arvannut laittaa farkkuhametta ylleni, kun lähdin kävellen Hietasaareen. Se oli virhe, sillä vilpoista tuulta ei ollut missään. Aurinko paistaa rätkötti ja oli oikein kuuma. Kalpeat sääreni olisivat saaneet hiukan väriä - villatakki oli aivan turha.

Merivesi sentään oli kylmää kuin mikä! Kävi perinteisesti: yritin tiirata uimaan mennessäni ilman laseja, mikä on veden lämpötila, mutta en saanut selvää. Eikä auttanut yhtään, että pari tätiä tuli seurakseni tähystelemään, sillä he eivät nähneet sen enempää kuin minäkään. Kotiin lähtiessäni en muistanut vilkaista ilmoitustaululle. Sen sijaan mukaani tarttui pöydältä Laila Hietamiehen kirja, jota ajattelin lueskella jossain vaiheessa. Aloitinkin jo vähän ulkona, mutta aika meni jutusteluksi.

Jahas, kone taas sammahti

eikä syy ole tiedossa. Hävisi pieni pala kirjoitusta, mutta nykyisin pyrin tallentamaan joka välissä, joten raivon lietsomiseen ei ole syytä. Konemestarini vaihtanee uuden ohjelman koneeseeni, jahka ennättää. Hän joutuu joka kerta paiskimaan töitä koneeni kanssa täällä käydessään, eikä se ole ihan reilua, mutta hän ei valita. On kiitoksen aihe, että lapseni ovat osaavia ja kykeneviä tekemään paljon sellaista, mitä en itse osaa.

Uimareissun jälkeen olin

ulkona pihlajan alla ja ilokseni naapurin rouva tuli seurakseni. Juttelimme hyvän tovin. Olipa hauskaa - naapurit ovat tärkeitä, heitä tapaa sentään varsinkin näin kesällä varsinkin, kun ollaan ulkona. Ja meillä on ihana piha. Kuukauden takainen pihatalkoo yhdisti väkeä. Sekin oli Jumalan johdatusta, että yksi naapureista halusi talkoot pidettävän jo toukokuussa. Kesäkuussa niistä ei olisi tullutkaan mitään, sillä Arin kuoleman takia olen ollut poissa pelistä tähän asti. Ja minä sitä hommaa järjestin, vaikka en mitään erityistä tehnytkään. Joka työssä tarvitaan organisaattori ja organisoiminen on kyllä minun lahjani. On paljon, mitä en hallitse, mutta arvelen, että sen mitä osaa, voi myös sanoa.

Sain vielä

mieluisen vieraan illaksi. Eräs keväinen tuttavani seisoi pitkään eteisessä juttelemassa, kunnes älysin pyytää hänet sisälle. Puhuimme ummet ja lammet ja oli mukavaa. Niinpä kirjoittamiseni meni myöhäiseksi, mutta kirjoittaa tahdon aina kun mahdollista. Tulevina päivinä pidän kyllä välipäiviä, mutta taidan tarvita jakamista ja purkamista. "Nainen puhuu, että tietäisi mitä ajattelee" soveltuu minuun, jos puhumisen sijaan vaihdetaan kirjoittaminen. Ja kyllä minulta puhekin luistaa aika ajoin.

Enää ei ole Aria, jolle purkaisin joitakin tiettyjä asioita. Mutta minä pärjään kyllä, kuten hänelle lupasin. Huokaus.

Olen onnellisessa asemassa,

sillä minusta pidetään hyvää huolta. Tänäänkin ovat muutamat ystävät soittaneet, sukulaiset myös. Kuulumisia ja vointeja kyselevät. Se tuntuu mukavalta. Onneksi tarvitsee vain päivän matkan tehdä kerralla. Nytkin se on pian tehty, ja Herra suokoon hyvän ja levollisen yöunen. Ei mitään keskiyöllä ylös hyppimisiä.

Minä käyn levolle ja nukun, sillä Herra antaa minun turvassa asua.

Nuku sinäkin yösi hyvällä omallatunnolla ja käy iloisin mielin nukkumaan, kun on sen aika, arvoisa lukijani!