11.06.2016 - Nivalassa!

Se paukahti ko pyssy, muisteli äiti aamua, kun rupesin kiireellä lyhentämään valkoisten farkkujeni lahkeita ja käynnistin äidin uskollisen Singerin, 48v. Kone tosiaan räjähti, paksu savu leijaili huoneeseen. Ja kone ompeli ja ompeli, vaikka en painanut jalalla kuin lattiaa. Töpseli pois seinästä vaan ja naapuriin Merden koneelle. Merde ommella surautti lahkeet kuntoon.

Ja minä mokoma

laitoinkin mustat farkut. Sopivat sittenkin paremmin kokonaisuuteen. Kaikki mustaa, hattu päähän. Kengät Merdeltä lainaksi, kun unohdin kengät kotiin - lenkkarit jalassa sentään. Lähdin matkaan kuudelta, kun pojan perhe meni tyttären luokse ja sinne tuli muitakin nuoria ihmisiä. Pakkasin tavarat autoon ja yritin olla terävänä, että valot tulivat sammutetuiksi ja ovet säppiin.

Tärkeä sukutapaaminen oli edessä Nivalassa. Keskiveljen kanssa sitä oli suunniteltu puoli vuotta. Paljon siinä on ollut miettimistä, miten ja kuinka kaikki hoidetaan. Iso suku, paljon serkkuja, joita ei enää juuri tapaa, kun edellinen sukupolvi on lähes kokonaan siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Vain äitini ja yksi täti, 94v, ovat elossa isän suvun puolelta.

Ajelin äidin luo

ja yhdeksältä olin perillä. Illan äiti luki Ajankohtaisiani, juteltiin ja kävin saunassa. Yön nukuin hyvin, ei heräämisiä. Kävin aamulla kuuden maissa kävelemässä alangossa. Hieno aamu, kaikki vihreää, ei vielä kukkasia pientareilla. Vähän napsin valokuvia pihassa. Veli huuteli aamukahville, myöhemmin äidin luo puurolle ja lisää kahvia.

Serkkutapaaminen

kirkolla. Sankoin joukoin tapasimme mummun ja papan haudalla. Tervetuloa, osanottoja kaikilta serkuilta ja puolisoiltaan. Suvun huolenpitoa. Seppeleen lasku, Maa on niin kaunis. Seuratuvalle koko porukka ruokailemaan ja seurustelemaan.

Olihan meillä antoisa päivä! Puhetta riitti, esittelyä, muistelua ja kertomista. Uudestaan muutaman vuoden päästä, eikö vaan, sanottiin. Suku on tärkeä.

Pihasaunasta nousee savu,

veli soittaa, kun voin mennä saunaan. Jalat kattoon, löylyä lissää, kyllä minä kestän - niin pienenä huutelin, kun saunottiin. -Taustalla mielessä, että Ari ei olekaan enää sairaalassa. Ei niin, Ari on hyvässä turvassa. Jospa vähitellen alkaisin nukkua öitäni illasta aamuun.

Huomenna kirkossa

Vaasassa tehdään kiitos Arille. Itse olen täällä Nivalassa vielä silloin, ehkä lapset menevät kirkkoon, ne jotka ovat Vaasassa. Sainhan itse jo olla mukana, kun Mikaelin seurakunnassa tehtiin kiitos, sanottiin Arin nimi ja rukoiltiin. Ja vielä viululla Olle soitti kauniisti sen jälkeen.

Äidin luona

on harmooni. Soittelin sillä illalla Oi, Kaanaanmaa ja muita kauniita virsiä. Ehkä tänäänkin vielä soittelen, jos jaksan. Musiikki on lohduttavaa, silloin kun siltä tuntuu. Lukemiseni ja kuuntelemiseni on valikoivaa, kuuntelen itseäni, mikä miellyttää, mikä tuntuu hoitavan milloinkin parhaiten.

Makkarat sulamassa mikrossa, vien niitä saunan kiukaalle kuumenemaan, jahka menen löylyyn. Tai sitten laitamme takkaan, kun puut ovat palaneet. Äiti sytytti takkaan tulen, sää on kolea, vaikka aurinko paistaa.

Lauantai-ilta, liekö jo kolmas Arin kuoleman jälkeen. Vaiko vasta kolmas. Joskus aika rientää nopeasti, toisinaan se tuntuu matelevan. En ole varma, miten se kuluu, mutta epätodelliselta kaikki hiukan tuntuu edelleen. Kummalliselta.

Toivotan hyvää saunailtaa, arvoisa lukijani, ja mukavaa pyhänaikaa!