25.04.2016 - Montusta moottoritielle!

Tuntuupas vieläkin kummalliselle, kun ei päätä juimi ja jyskytä! Ensin luulin allergiaksi oloani, sitten se paljastuikin poskiontelotulehdukseksi ja kun paine lisääntyi päänupissa, migreenikin luikahti mukaan bileisiin! Eilisen päivän makasin lähinnä sohvalla pipo silmillä, joskin hetkittäin olo oli parempi.

Messu

alkoi viideltä eilen, ja samaan aikaan loppui pään jyske. Mutta vietin siis illan kotona ja jotenkin tuo viikon makoilu taisi tehdä sittenkin hyvää. Ainakin nyt tuntuu sanoin kuvaamattoman upealle, kun takominen on loppunut. Olen suuresti kiitollinen Jumalalle ja esirukoilijoille olostani. Kiitos, kiitos!

Töissä teimme

vappunaamarit, kuvassa oleva punahöyheninen on minun. Käytän sitä siellä keskiviikkona, kun meillä on vappubileet ja otamme yhteiskuvan. Mutta itse vappuna tarkoitukseni on körötellä Espoon suuntaan simaa maistelemaan ja munkkeja syömään. Jos Herra suo, kuten on tullut nähdyksi. Viime viikonloppuna hän ei suonut minun lähtevän reissuun, mutta ehkäpä kuntoni kestää ja pääsen matkaan tulevana.

Kotimatkalla töistä

pari pikkupoikaa oli juuri löytänyt tyhjän pullon. Toinen oli ottamassa sitä, toinen jättämässä. Kerroin heille bongailun jalosta taidosta ja pojat innostuivat. Pullo viedään kauppaan. Lähdin oppaaksi. Mutta mitä sä sanot kotona, kun sulla on rahaa, toinen kyseli toiselta, kun sanoin, että raha kannattaa jakaa poikien kesken. Ja hän lisäsi, että voi antaa taskustaan toiselle  rahojaan, kun on varmasti parempi, että hän pitää yksin pullorahat. Poikaparka luuli vissiin kovastikin rikastuvansa pullon palautuksesta. Mutta niin vaan kumpikin sai viisisenttisensä ja pisti taskuunsa. Jospa heistä kasvaisi uusi uljas sukupolvi pullobongauksen saralla!

Reistaako vetoketjusi?

Naurattaa vieläkin vessareissu Ylihärmässä, kun olimme Anitan ja Annin kanssa Juha Tapion konsertissa. Jotenkin jonotellessa tuli puheeksi, miten housujen vetoketjut ovat kenkkuja, kun ne pyrkivät aukeamaan omia aikojaan. Silloin esittelin oman keksintöni, joka sattumoisin on käytössä molemmissa housuissani, joita käytän. On minulla vielä kolmannetkin, mutta niissä ei ole vetoketjua ollenkaan. Eivät ne sentään avomallia ole, vaan niissä on kuminauha vyötäröllä.

Monellakin saattaa olla langanpätkä vetoketjusta nappiin, mutta itse olen laittanut kuminauhanpätkän ja huomasin, että sitä ei tarvitse irrottaa napista, kuten aiemmin tein, vaan vedän napista vetoketjun alas ja vetoketju tottelee. Tätä on vaikea selittää, mutta enpä nyt kumminkaan ryhdy videota asiasta tekemään. Mutta se, miksi asia on tärkeä minulle, on se, että en käytä mielelläni aikaa turhuuksiin. Toisin sanoen nappien ja muiden rämpläämiseen. Taitaisi verkkarimalli olla minulle paras. Itse asiassa ne vetoketjuttomat farkut ovat lempipöksyni, mutta ne alkavat hajota monen vuoden käytön jälkeen.

Naisjono oli samaa mieltä. Todella kätevää on, he totesivat, kun veivasin vetoketjua ylös, alas esitellessäni keksintöäni.

Pikkuleipiä

minun on tehnyt mieli viikon verran. En osta niitä, koska syön kaikki kerralla. Mutta jos tekisin itse, asia olisi eri. En ymmärrä kyllä miten, mutta tuntuu siltä. Tänä iltana toteutin intohimoni ja etsin netistä "helpot pikkuleivät" ja tekaisin. Niitä ryhdynkin nautiskelemaan antibiootin, maitohappobakteerien ja duactin ja teen ohella. Kuvaan en huolinut sellaisia, jotka vähän paloivat.

Tänään olen

kuunnellut lisää Norvannon opetuksia. Siirryin Luukkaan kuunneltuani 1 Pietarin kirjeeseen. Ketä tulee totella -opetus sieltä puhutteli minua. Itsekin olen selittänyt kohtaa, jossa Jumalaa kehotetaan pelkäämään, että ei se niin voi olla, vaan sen täytyy tarkoittaa Jumalan kunnioittamista. Mutta ei. Kyse on nimenomaan siitä, että meidän tulee pelätä Jumalaa. Miksi? Sen takia, että jos pelkäämme Jumalaa, meidän ei tarvitse pelätä ketään eikä mitään muuta.  Esimerkiksi Psalmissa 103 sanotaan:

Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen niille, jotka häntä pelkäävät, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsille,
niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja muistavat hänen käskynsä ja noudattavat niitä.

Norvanto selitti asian paremmin kuin minä osaan, joten kuuntelepa itse, jos tahdot. Minä näin itseni hyppelehtimässä vapaana Jumalan suojassa ja hänen varjelevan minua, koska tahdon pelätä ja totella häntä. Näin minulla ei ole mitään pelkäämistä, sillä luotan Jumalaan.

Luotatko sinä, arvoisa lukijani?